25 vuotta sitten

saAvumme Lohtajan leirialueelle keskellä yötä. Alue on hiljainen ja sulkee sisäänsä hajallaan olevia parakkeja, esikunnan, viestintä- ja ruokailutiloja.

 Myönnän, että olen epäilevä. Täällä majailee toistasataa naista eri puolilta Suomea. Neljän päivän ajan heidän on tarkoitus osallistua vapaaehtoisesti maanpuolustusharjoituksiin, opetella erilaisia kriisinhallintataitoja, hienosti sanottuna kokonaismaanpuolustusta.

”Maanpuolustus on meidän yhteinen asiamme”, opin ennen kuin olen ehtinyt vielä mitään kysyäkään. Kouluttaja Lotta Mertsalmi ohjaa hämyisessä parakissa ryhmäänsä laitteiden käytössä. Hiljaisuudesta huolimatta leiri valvoo.

Naisia tänne ei ole tarvinnut houkutella, vaikka tämä on vasta kolmas vain naisille tarkoitettu vastaavanlainen harjoitusleiri.

Tästä koulutuksesta on kiittäminen Naisten Valmiusliittoa. Ilman sitä tai sen ensimmäistä ja nykyistä puheenjohtajaa Elisabeth Rehniä nämä naiset eivät nyt olisi täällä. Liitto aloitti naisten järjestelmällisen vapaaehtoisuuteen perustuvan koulutuksen yhteistyössä Maanpuolustus ry:n kanssa pari vuotta sitten.

Harjoitusten johtaja Pirkko Raitila muistelee 1990-luvun alun tapahtumia, jolloin ensimmäisten naisten valmiusharjoitusten jälkeen syntyi kiivas keskustelu siitä, voiko naisille antaa rynnäkkökivääriä käteen.

”Sen jälkeen on ollut hirveä selittäminen, etteivät nämä harjoitukset ole vain ampumista, eivätkä ollenkaan sitä.”

Lohtajalla ei ampumaharjoituksia ole. Raitila itse ei näe kuitenkaan ongelmaa siinä, että naisille opetetaan aseen käsittelyä, koska ”naiset osaavat ampua, pirun hyviä ampujia ovatkin”.

Noin 600 naista on tähän mennessä löytänyt Naisten Valmiusliiton koulutukseen. Yliopiston tutkijoita, tiedottajia, opetushenkilökuntaa, perhepäivähoitajia, kampaajia, Naisten Valmiusliiton pääsihteeri Marjatta Nykänen luettelee ylpeänä. Hakijat ovat yhä nuorempia. Kiinnostuneita ovat tällä hetkellä erityisesti ammattikoulutasoiset tytöt.

Valmiusliitto on yrittänyt ajaa lakiesitystä, jonka mukaan puolustusvoimien kriisiajan tehtäviin voitaisiin sijoittaa etukäteen parikymmentätuhatta naista. Esityksestä on kuitenkin luovuttu.

”Epäilemme, ettei suomalainen yhteiskunta ole vielä valmis tähän, kun naisten asepalveluskin on vasta suhteellisen uusi asia”, Nykänen toteaa. 

SK 25–26/1999 Silja Lanas Cavada: ”Naisen ­panos”, 24.6.1999.