Parempi piirtää hyvä kuin näköinen
Timo Mänttäri piirsi Helsingin paikallisten ja turistien iloksi.
3
MIN
Helsingistä on julkaistu monia valokuvakirjoja maineikkailta kuvaajilta Signe Branderista Stefan Bremeriin, mutta pääkaupunkia on piirretty paljon vähemmän. Puutetta paikkaa Timo Mänttärin Hyvää päivää, Helsinki!
Helsinki on Mänttärin (s. 1969) kotikaupunki. Hän sanoo olevansa syntyisin Kalliosta, jossa asui ensimmäiset 17 vuotta. Sittemmin Mänttäri on asunut muun muassa Punavuoressa ja Töölössä.
Viimeiset 12 vuotta on mennyt Puu-Vallilassa. Siellä Mänttärillä on sekä koti että työhuone. Haastattelu tehdään klassisessa Pikku-Vallila-kahvilassa.
”Kun tapaan uusia ihmisiä, huomaan sanovani vieläkin, että olen kalliolainen. Helsinki kiinnostaa kovasti, sen historia ja vanhat valokuvat kiehtovat.”
Mänttäri ei piirtänyt Helsinkiä ensimmäistä kertaa. Hän on julkaissut useita Helsinki-aiheisia postikortteja ja muistikirjoja.
Mänttäri on työskennellyt kuvittajana 30 vuotta. Hänen tunnetuimpia töitään ovat kirjankannet, joita on syntynyt muun muassa Keltaiseen kirjastoon.
Hyvää päivää, Helsinki! syntyi neljässä vuodessa pikkuhiljaa muiden töiden lomassa. Mänttärikään ei muista monta Helsinki-aiheista kuvakirjaa. Lähin edeltäjä on Karo Hämäläisen ja Salla Savolaisen lapsille suunnattu Hurraa Helsinki vuodelta 2012.
Mänttärin Helsinki-kirjan nostalginen tyyli vie ajatukset 1950-luvun lastenkirjoihin. Toisaalta paikoin sen jutut historiasta uppoavat ehkä paremmin aikuisiin.
”Ei se ole oikein kirja aikuisille eikä lapsillekaan. Tai sitten se on molemmille. Lapsilta on kyllä tullut myönteistä palautetta. Tällaisen kirjan olisin hankkinut, jos olisi tullut vastaan vaikka Berliinissä.”
Matkailijat ovatkin yksi Helsinki-kirjan kohdeyleisö. Se on saatavissa myös englanniksi ja sitä myydään monien museoiden kaupoissa.
Jo vuosikymmeniä joissakin suurkaupungissa on voinut tulla vastaan vähän samantapaisia kirjoja. Yksi Mänttärin esikuva on Miroslav Šašek (1916–1980), joka teki 1950- ja 1960-luvuilla kymmenkunta kaupunkikuvakirjaa Lontoosta New Yorkiin ja Pariisista Hongkongiin.
”Šašek kuvasi kaupunkeja turistina. Minulla on se etu, että kerron tutusta kaupungista. Jos tekisin kirjan jostain muusta kaupungista, kirjoittajan pitäisi olla paikallinen.”
Šašek syntyi Prahassa. Kunnianosoituksena hänelle sikäläiset Olga Černá ja Michaela Kukovičová tekivät Praha-kuvakirjan kymmenen vuotta sitten.
Mänttäri on kuvittanut aiemmin pari lastenkirjaa: Jukka Laajarinteen Isä vaihtaa vapaalle ja Anja Portinin Otso ja varpaansyöjät. Helsinki-kirjassa hän halusi sekä kirjoittaa että piirtää itse.
”Minulla oli heti mielessä pari asiaa, jotka halusin mukaan, kuten Helsinki Moskovan ja Pietarin sijaisnäyttelijänä”, Mänttäri sanoo.
”Ala-asteella näin, kun Unioninkadulla kuvattiin Gorkin puistoa. Silloin tuntui vähän nololta, kun esitettiin Neuvostoliittoa, mutta saatiinpa Lee Marvin Helsinkiin.”
Hyvää paivää, Helsinki! sisältää kiinnostavia anekdootteja kuten sen, että Kaisaniemenpuiston Kasvimuseosta olisi tehty kuninkaanlinna, jos Suomesta olisi tullut monarkia. Myös perusasiat Helsingistä selviävät.
Kaupungin kokeminen eri aisteilla, joista kaikkia ei saa kirjaan, kiinnostaa Mänttäriä. Piirtäjää miellyttävät muun muassa Vallilassa yhä leijuvat kahvinpaahtimon ja maustetehtaan tuoksut. Ne muistuttavat teollisuudesta, joka on enimmäkseen poistunut kantakaupungista.
Nostalgiselta tuntuva Mänttärin piirrostyyli syntyi, kun hän teki lehtikuvituksia. Aikoinaan mustat ääriviivat ja värit tehtiin eri papereille.
Mänttäri huomasi tykkäävänsä pelkistä väreistä ja jätti viivat pois. Kuvat syntyvät väripinnoista.
Talojen kuvaaminen perspektiivissä ei kiinnosta Mänttäriä. Rakennukset ovat enimmäkseen litteitä julkisivuja.
”Makkaratalo on yksi poikkeus. Sen massiivista rumuutta piti korostaa perspektiivillä. Joskus lunttaan valokuvista, mutta realismi on uhka hyvälle kuvalle. On tärkeämpää piirtää hyvä kuin näköinen kuva.”
Timo Mänttäri: Hyvää päivää, Helsinki! 48 sivua. Kehvola, 2025.