Tero Saarinen otti riskin, joka kannatti

Don Johnson Big Band 13.6.2009

Teksti: SK:n toimitus

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tero Saarinen Company on onnistunut tanssin ja talouden vaikeassa yhtälössä. Ryhmä esiintyy tänä viikonloppuna Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla.

”Halusin ymmärtää enemmän tanssivasta miehestä”, muistelee tanssija-koreografi Tero Saarinen vuoden 1992 kylmää hyppyään.

Nyt, 44-vuotiaana, hän olisi Kansallisbaletin eläkeläinen, vanha joutsen. Intuitioon luottavalle etsijälle se ei ollut vaihtoehto. Ahneus kokemuksille ajoi nuoren tanssijan Japaniin tutustumaan butoh-mestari Kazuo Ohnon (s.1906) opissa alitajunnan pimeään puoleen.

”Se oli täysi vastakohta baletin eteerisyydelle. Ohnohan tunnetaan etenkin alitajunnan ruman puolen liikkeen kehittäjänä. Tunsin olevani jatkuvassa terapiassa”, hän nauraa.

Hiljalleen länsimainen ego-keskeinen taiteilijakäsitys nöyrtyi ymmärrykseksi jatkumon palvelemisesta, suuremmista voimista, tanssista esi-isien perinnöllä.

Ohnon opit, lahjakkuus ja kyky verkostoitua, ovat karkeasti ottaen Tero Saarinen Companyn (TSC) menestyksen salaisuudet. Lisäksi nykytanssijan reppuun on pakattu taiteilijapiireissä oudoksuttua yritteliäisyyttä.

”Se on peruja urheiluhullun ja työteliään porilaisperheen kasvatuksesta ja mielestäni yksi pääpointteja ihmisenä olemisessa. Ärsyttää sellainen vanhakantainen taiteilijamyytti, että kärsitään ja odotetaan rahaa”, hän tuhahtaa.

”Pitää olla avoin, etsiä kanavia.”

Kasvavaa kysyntää

Vuonna 1996 perustettu TSC on noussut kulttuuriviennin kärkinimeksi ja työllistää pääosin projektiluonteisesti noin 80 ihmistä vuodessa.

Viime vuonna ryhmä kiersi seitsemässä maassa ja esiintyi yli 20 000 ihmiselle. Yhdistyksen tulot kasvoivat pitkälti Borrowed Light -produktion Uuden-Seelannin ja Australian kiertueiden ansiosta kolmanneksella, noin miljoonaan euroon.

”Vaikka nykytanssi on tällä hetkellä nopeimmin yleisöjään kasvattava esittävän taiteen muoto, olisi harhaanjohtavaa puhua tanssiryhmän toiminnasta hyvänä bisneksenä”, kertoo toiminnanjohtaja Iiris Autio.

Suurten teosten liikutteleminen on kallista. TSC:n julkisen rahoituksen osuus tulorakenteesta on kuitenkin keskimäärin puolet vähemmän kuin muilla valtionosuuslain piirissä olevien teattereilla.

”Tekijänoikeuslisenssien myyntiä varten on olemassa erillinen osakeyhtiö”, Autio jatkaa.

”Teron nimellä pystyisi kyllä tahkoamaan enemmänkin, mutta laatu on asetettava volyymin edelle. Kun myymme teoksen, Teron teesien ja tyylin aakkosten on siirryttävä sen mukana.”

Esimerkkitapaukseksi

Pitkän uran tehnyt Saarinen suunnittelee tanssivansa ”niin kauan kuin dialogi yleisön kanssa toimii ja resonoi”.

Vaikka koreografioihin ja opettamiseen syventyminen kiinnostavat, tarkoituksena olisi kasvaa ikärasismiin taipuvaisen alan esimerkkitapaukseksi, yhdysvaltalaisen Carolyn Carlsonin (s.1943) tapaan.

”Näyttelijöiden lailla myös tanssijan ilmaisuvoima kehittyy iän myötä: artikulaatio, ajoitusten ymmärrys ja ylipäätään valmius välittää tunteita kasvaa, vaikka fysiikka rapistuu. Kypsäkin voi olla tuore.”