Mehukkaassa paikassa
Teo Ala-Ruona tekee ehdotuksia betonille Venetsian biennaalissa.
3
MIN
Se oli kuin humahdus. Sellainen, että piti istahtaa katukivetykselle istumaan.
”Se tuntui hirveän ihanalta, kun kuraattori soitti ja kertoi, että minut on valittu”, Teo Ala-Ruona muistelee päivää, jolloin hän sai kuulla olevansa Pohjoismaiden paviljongin vuoden 2025 taiteilija Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa.
Pohjoismaiden paviljonki on Suomen, Norjan ja Ruotsin yhteisomistuksessa, ja kukin maa vastaa näyttelyistä vuorovuosittain. Valinta oli yllättävä: transtaustainen performanssitaiteilija arkkitehtuuritapahtumaan.
Sen sijaan Ala-Ruonasta kuraattorin eli arkkitehti Kaisa Karvisen ehdottama teema tuntui luonnolliselta. Näyttely kutsuu pohtimaan modernia arkkitehtuuria ja rakennettua ympäristöä saavutettavuuden ja inklusiivisuuden näkökulmista.
Ala-Ruona sanoo katsovansa maailmaa transkehon linssin läpi.
”Ajattelin, että tästä voi tulla erityisen tutkimuksellinen matka, mitä se sitten on ollutkin.”
Karvisen soiton aikaan Ala-Ruona oli taiteilijaresidenssissä Vilnassa. Nyt, vajaa vuosi myöhemmin, hän vastaa puhelimeen venetsialaisesta Airbnb-asunnosta, jonne hän saapui jo huhtikuun puolivälissä.
Ala-Ruona ei liene koko kansan tuntema nimi. Kansainvälisissä nykytaidepiireissä kysyntää riittää: Helsingin Kiasman ja Zodiakin lisäksi esityksiä on nähty muun muassa Performa-biennaalissa New Yorkissa, Gas-galleriassa Los Angelesissa, taidemessuilla ja -festivaaleilla Kööpenhaminassa, Reykjavikin tanssifestivaalilla, Vilnan esitystaiteen biennaalissa ja Lontoon Institute of Contemporary Artsissa.
Ja nyt tämä vientinimi edustaa Suomea Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa.
”Tässä näyttelyssä kaikki teokset jollain tapaa kysyvät arkkitehtuurissa ilmenevien kehoideaalien ja sosiaalisten normien uudelleen lavastuksen mahdollisuutta. On aina henkilökohtaista, kun käsittelee ruumiin ja kehon kysymyksiä. Pystyn puhumaan esimerkiksi transruumiillisuudesta vain omasta näkökulmastani käsin, en kaikkien transihmisten puolesta.”
Nimensä mukaisesti Industry Muscle: Five Scores for Architecture esittelee viisi harjoitetta – uudelleen ajattelemisen aihetta – tuleville arkkitehtikäytännöille. Kun arkkitehtuurin suunnittelu lähtee ihmiskehosta, käsitykset siitä vaikuttavat arkkitehtuuriin. Universaali, standardisoitu ihannekuva saattaa sulkea pois kehojen moninaisuuden.
”Minua kiinnostaa etenkin se, mitä kaikkea meidän kehokäsitys voisi olla ja miten sitä voisi monipuolistaa kaikkien ihmisten kohdalla, ei pelkästään transspesifisti.”
Ala-Ruona (s. 1990) yhdistää töissään performanssi- ja tanssitaiteen, nykyteatterin ja koreografian keinoja sukupuolen, seksuaalisuuden ja identiteetin teemoihin.
Vaikka Ala-Ruona tunnetaan ennen kaikkea esitystaiteilijana, kuuluu biennaalikokonaisuuteen muun muassa ääniteos, esseeteksti, videotaidetta sekä betonipilarilla lävistetty urheiluauto, terässeinään hitsattu arpi ja Finlandia-talon vanhoista marmorilaatoista rakennettu lava.
Ala-Ruonan kokoaman työryhmän jäseniä ovat arkkitehti A. L. Hu, lavastaja ja taiteilija Teo Paaer, äänisuunnittelija Tuukka Haapakorpi, dramaturgi Even Minn, kuvataiteilija Venla Helenius, muotisuunnittelija Ervin Latimer, graafinen suunnittelija Kiia Beilinson sekä esiintyjät Kid Kokko, Caroline Suinner ja Romeo Roxman Gatt.
Olennaista Industry Muscle -teoksessa on myös esityspaikan arkkitehtuuri. Norjalaisen Sverre Fehnin suunnittelemaa betonipalkkirakenteista Pohjoismaiden paviljonkia pidetään arkkitehtonisen modernismin mestarillisena monumenttina.
Vuonna 1962 valmistunut paviljonki suunniteltiin ympäröivän kasvillisuuden ehdoilla ja alueen puut jätettiin sijoilleen lävistämään rakennuksen kattorakenteet ja lattian. Osa niistä kuoli.
”Betoniarkkitehtuuria pidetään modernismin lippulaivana, vaikka samalla se on ollut suuri syy nykyisen ekologisen kriisiin syntymiselle. Betoniteollisuus on valtava saastuttamisen lähde.”
Ala-Ruonan teoksen sanoma on ekologinen. Kenties paviljonkiin jätetyt puut kukoistaisivat ilman modernistista häkkiään.
”Pohjoismaiden paviljonki on metaforisesti hirveän mehukas paikka kysyä näitä kysymyksiä.”
Venetsian 19. kansainvälinen arkkitehtuurinäyttely on avoinna 23.11. asti.