Mielen tiloja

Maaria Wirkkala (s. 1954) aloitti Sara Hildénin taidemuseon näyttelynsä pystyttämisen viiden päivän urakalla. Dream screen -teos syntyi puhaltamalla hiilipölyä seinälle, sanomalehdillä rajatulle alueelle. Tuloksena on mustana hehkuva eräänlainen maalaus, jonka koko on kolme kertaa kaksi metriä.

”Se on minulle yksi tapa lunastaa oikeutus tällaisen näyttelyn pitämiseen”, Wirkkala pohtii.

Taiteilija suhtautui ehdotettuun retro­spektiiviin aluksi varauksellisesti. Syy oli yksinkertainen: teokset on alun perin rakennettu tiettyyn tilaan. Wirkkala tekee paikkasidonnaista taidetta, jonka perusolemus on hetkellisyys. Niiden vaikuttavuus kumpuaa ainutkertaisista olosuhteista.

Wirkkalan teokset eivät noudata totuttuja määritelmiä: ne ovat installaatioita ja käsitetaidettakin, mutta ennen kaikkea dialogia tietyn paikan kanssa. Töitä on nähty kotimaassa harvakseltaan, esimerkiksi Vallisaaressa ruutikellarissa osana Helsinki Biennaalia vuonna 2021.

Pitkä ura on sisältänyt kymmeniä tila­teoksia eri maissa osana maisemaa tai arkkitehtuuria.

”Olen aina pitänyt tärkeänä yhdessä tekemistä, jolla teokset ovat syntyneet”, Wirkkala sanoo.

”Hetket ihmisten kanssa ovat arvokkainta mitä meillä on. Se on kaiken tekemiseni ytimessä. Tietyn paikan – tai pikemminkin tilanteen – ehdoilla työskentelyyn vaikuttaa maailma, jossa elämme. Teen taidetta siitä mitä näen ja siitä, mitä en halua nähdä.”

Kun Ars Fennica -palkinto jaettiin ensi kerran 1991, se meni Wirkkalalle. Kyse oli tärkeästä etapista uran alkupuolella. Tunnustus mahdollisti palkintonäyttelyn pitämisen useassa museossa. Wirkkala käytti kutakin museota materiaalina ja teki kaikkiin tyystin erilaisen version näyttelystä.

Seuraava meriitti oli Venetsian biennaali ja talon seinään kiinnitetyt kultaiset tuolit Campo Bandiera e Moron aukiolla.

”Venetsian ilmapiirillä ja ihmisillä on ollut minuun suuri vaikutus, ja on ollut itselleni ainutlaatuista saada toteuttaa töitäni siellä”, Wirkkala arvioi.

Kaupungilla on Wirkkalalle erityinen merkitys, sillä lapsena hän vietti siellä aikaa vanhempiensa Tapio Wirkkalan ja Rut Brykin kanssa. Isä oli lasitaiteilijana biennaalissakin esillä useasti.

Nelivuotiaana Maaria piirsi tapettikuosin, joita hänen äitinsä teki työkseen. Kuosi päätyi tuotantoon, ja sitä valmistetaan edelleen.

Wirkkalan teokset ovat lähinnä minimalistia. Ne luottavat symboliseen kieleensä, joka ruokkii mielikuvitusta ja assosiaatioita.

Värimaailmaa hallitsevat musta ja valkoinen, renessanssimaalauksista tuttu sinooperi sekä ennen muuta pimeyden ja valon harkittu annostelu. Tietyt esineet toistuvat: kultainen tuoli, kengät, valaistut kasvihuoneet, veneet, omakuvaksi muodostunut pieni seepra.

Lasiset tikkaat ovat Wirkkalan tavaramerkki. Taiteen tulkinnoissa ne liitetään usein ihmisenä kasvamiseen ja elämänkaareen, mutta erilaisia näkemyksiä löytyy psykoanalyysistä lähtien. Lasi materiaalina kertoo tietenkin hauraudesta.

Wirkkala ei halua symbolejaan selittää.

”Tikkaat voivat materiaalistaan huolimatta jättää pitkän varjon, kokoaan suuremman”, Wirkkala kuitenkin täydentää vihjeeksi tulkinnan mahdollisuuksista.

Museoon tuotuna jotakin teosten alkuperäisestä olemuksesta katoaa. Näsijärven rannalta ei löydy istanbulilaisen basilikan miljöötä, joka ympäröi rakennusta sikäläisessä biennaalissa vuonna 1995.

Yhdessä hätkähdyttävimmistä töistä taiteilijan itse kultaama lautalattia keinuu kävijän askelten alla. Samassa tilassa leijuu iso kivi. Vaaran ja haurauden tunne on läsnä. Teos on nimeltään Vakain aikein – Solitude in Stability. Nimi kertoo Wirkkalan viehtymyksestä sanaleikkeihin. Sellainen on myös näyttelyn nimi Edes takaisin / Back for a Moment. Tunnuskuva sen sijaan viittaa Japaniin.

”Sain tehdä ensimmäisen työni Japaniin parikymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen työ on jatkunut säännöllisesti”, Wirkkala kertoo.

Taiteilija korostaa maaseudun pienissä yhteisöissä työskentelyn merkitystä. Siitä on kiteytynyt eräänlainen tunnuslause: jokainen paikka on maailman sydän.

”Aina voi esittää itselleen kysymyksen, olenko periferiassa vai maailman sydämessä.” 

Maaria Wirkkala: Edes takaisin / Back for a moment. Sara Hildénin taidemuseo (Särkänniemi, Tampere) 19.1.2025 asti.