Luonto tuijottaa Jukoloita
Kun suomalainen kokee olevansa avarakatseisempi ja modernimpi kuin toinen suomalainen, hän voi haukkua toista impivaaralaiseksi.
Impivaara on vuonna 1870 julkaistussa Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä korven keskellä oleva kukkula, johon Jukolan veljekset muuttavat päästäkseen kauas kavalasta maailmasta.
Nykytaiteilijaryhmä IC-98:n uusin teos Impivaara – uusi maailma (2024) tulkitsee Kiven kertomusta ja ehdottaa siihen päivitystä.
26-minuuttinen animaatiota sisältävä elokuva muun muassa näyttää, miten Impivaaran metsän elämä katsoo veljeksiä takaisin.
Ateneumin pienessä Fokus-salissa pyörivä teos liittyy tekijöiden aiempien töiden jatkoksi kuvillaan ja teemoillaan, joita ovat ikimetsä ja peruskallio, ihmisen ja muiden luontokappaleiden suhteet, pitkät aikajänteet, kauhunäyt ja toivon hennot pilkahdukset. Lopputeksteissä luetellaan kymmeniä ammattilaisia.
IC-98:n taide on näyttävää tiimityötä. Ryhmän kantavat voimat ovat 1990-luvulta alkaen olleet turkulaiset Patrik Söderlund ja Visa Suonpää.
”Impivaaralaisuutta on pidetty takapajuisena, mutta voisiko sen tulkita uudelleen”, Patrik Söderlund ajattelee.
”Sen voisi tulkita maahan sitoutumisena ilman muualta tulleiden pelkoa ja äärinationalismia.”
”Luonnon lähestymisenä”, Suonpää kiteyttää.
Kiven Seitsemässä veljeksessä on toiminnan ja kommellusten lisäksi paljon luontokuvauksia, joihin IC-98:n teos tarkentaa.
Kummassakin Impivaarassa veljekset pelästyvät nuotion äärellä ”peikkoa” eli omaa hevostaan. IC-98:n versiossa poukkoilevat nuorukaiset nähdään hevosen lauhkean mutta varautuneen katseen kautta.
Teoksen alussa korpit katsovat kukkulalta alas erämaahan, josta pian nousee kaskiviljelyn savu. Korpit näyttävät samoilta kuin ne, jotka liitelivät taiteilijoiden edellisessä animaatioteoksessa Aarremaat (2021).
Aarremaat ja Impivaara tehtiin limittäin toistensa sisarteoksina, mistä seuraa, että korpit todella ovat samoja tietokoneanimoituja otuksia. Kumpikin teos etenee ilman ihmispuhetta musiikin ja luonnon äänten tahdissa. Lopussa synkkyys hellittää.
”Me ja moni muu taiteilija mietimme maapallon tulevaisuutta”, Patrik Söderlund sanoo. ”Voisiko ihmiskunnan raunioilta ponnistaa jotain hyvää: leikkiä, iloa ja pienempää luonnonvarojen käyttöä?”
Ateneumin peruskokoelma on täynnä taidetta Suomen valtion syntyvuosilta. Impivaara – uusi maailma katsoo myös tulevaan.
IC-98: Impivaara – uusi maailma. Ateneum (Kaivokatu 2, Helsinki) 28.4. asti.