25 vuotta sitten
Kapellimestari Susanna Mälkki oli syksyllä 1999 tehnyt kansainvälisen läpimurron ja valmistautui oopperakiertueeseen Britanniassa. Silja Lanas Cavada haastatteli Mälkkiä Helsingin Taidehallin klubilla.
2
MIN
Kun Susanna Mälkki aloitti opinnut Sibelius-akatemian kapellimestariluokalla, hän oli vasta kolmas nainen sen puolivuosisataisessa historiassa. Ensimmäinen heistä, Jaana Haanterä, valmistui 1991. Johtamistöitä naisille on ollut tarjolla vaihtelevasti. Vanha perinne on nyt murtumassa.
”Viime vuoden ja tämän kesän töistäni puolet on ollut kapuhommia, puolet sellonsoittoa”, Mälkki kertoo. ”Näyttää siltä, että ensi vuonna kapuhommia on jo paljon enemmän. Siitä olen iloinen.”
Mälkki johti kapellimestarioppilaana useita suomalaisia ammattiorkestereita, Avantia, RSO:ta ja Kallio-Kuninkala-festivaalin kamariorkesteria. Keväällä 1998 hän osallistui Jorma Panulan vetämälle kansainväliselle mestariluokalle New Yorkissa yhdessä Kari Kropsun ja Jan Söderblomin kanssa. Samana vuonna hän päätti jättää soolosellistin paikkansa Göteborgin kaupunginorkesterissa. Hän kaipasi keskittymistä yhteen asiaan, johtamiseen.
”Minulla oli hyvä työpaikka ja hyvä palkka. Silti oli sellainen tunne, ettei se ollut minua varten. Moni varmaan ajatteli, että olen vähän hullu. Kapellimestarin urasta ei ollut mitään takeita.”
”Kun olen ruvennut tekemään sitä, mitä halusin, olen herännyt kuin unesta. Olen innostunut useammista asioista kuin aikaisemmin. Ehkä olen tiedostanut, mikä itselleni on tärkeää”, Mälkki miettii.
Mälkki on ehtinyt saada jo paljon kiitosta, vaikka hän on vasta uransa alussa. Hänen johtamistyylinsä selkeys on herättänyt ihailua.
”Tarmokas ja selväliikkeinen. Mälkki voi johtaa mitä tahansa”, Jorma Panula ylistää.
Mälkki saattaa olla ensimmäinen suomalainen nainen, joka luo huomattavan uran kapellimestarina. Silti hän ei halua samastua naiskapellimestariksi. Hän vieroksuu koko sanaa. ”Toivon, että konserttiini tulija unohtaa minut eikä ajattele, että ’aha toi on nyt se’. Olen vain välikappale, tulkki.”
”Se on pitkän kehityksen tulos, että olen nyt tässä. Tämä ei olisi ollut mahdollista sata, 50 tai vielä 20 vuottakaan sitten. Olen oman sukupolveni tuote.”
”Orkesteri on yhteiskunnan kuva. Aluksi naiset eivät saaneet edes soittaa orkesterissa. Miten kukaan olisi voinut kuvitella, että nainen voi olla suuren orkesterin pomo, jos hän ei saanut edes äänestää?”
SK 37/1999 Silja Lanas Cavada: ”Hän: Susanna Mälkki, kapellimestari”, 17.9.1999.