Helppoa kuunneltavaa

Toisella albumillaan Superposition-kvartetti tuntuu lähentyvän luontoa. Avausraita Clouding väreilee ja sirisee kesämaiseman tavoin. Lyhyen KMT-sävelmän alussa Linda Fredrikssonin ja Adele Sauroksen saksofonit kisailevat kuin kaksi juuri herännyttä kärpästä.

Superpositionin ensimmäinen levy (I, 2020) palkittiin vuoden parhaan jazz-albumin Emmalla. Akustista yhtyettä johtaa Olavi Louhivuori, joka on sukupolvensa merkittävin suomalainen jazzrumpali. Hänet kutsuttiin puolalaisen trumpetistin ja säveltäjän Tomasz Stańkon yhtyeeseen jo 15 vuotta sitten. Superpositionin lisäksi Louhivuori soittaa muun muassa Ilmiliekki Quartetissa ja nuorukaisena perustamassaan Oddarrangissa.

Kontrabasisti Mikael Saastamoinen soittaa esimerkiksi OK:KO-yhtyeessä. Fredrikssonin Juniper-albumi voitti 2022 Teosto-palkinnon ja sai suitsutusta myös jazzpiirien ulkopuolella. Sauroskin on palkittu monin tavoin, sekä soittajana että yhtyeiden jäsenenä.

Suomalainen jazzmaailma on pieni. Samat muusikot soittavat useissa yhtyeissä ja projekteissa.

Superposition vaikuttaa ryhmältä, jonka idea ja palikat ovat asettuneet nopeasti kohdalleen. Se pitää tiukasti kiinni perinteestä muttei matki. Harvinainen kokoonpano auttaa erottumaan.

II-levyllä Louhivuori ja Saastamoinen pysyttelevät paljolti taustalla, vaikka molemmilla on omat näytön paikkansa. Fredrikssonin ja Sauroksen puhaltimet maalaavat päälle ja määrittävät yhtyeen soundin.

Vaikka Superpositionin ilmaisu on vapaata, se on enimmäkseen myös melodista, selkeää ja sopuisaa, siis suhteellisen helppoa kuunneltavaa. Kaikella on paikkansa. Soittajat eivät tuuttaa ja tömistä täysillä samaan aikaan.

Superpositionin toinen albumi on ensimmäistä demokraattisempi. Jokainen yhtyeen jäsen on tuonut levylle omia kappaleitaan: Louhivuori neljä, muut yhden tai kaksi. Niistä useimmissa sävelletyt ja improvisaatio-osuudet vuorottelevat mutta pysyvät hallinnassa. Irrottelu tapahtuu keikoilla. Esimerkiksi leikkisä Elfvik antaa erinomaiset puitteet pidemmillekin retkille. Elfvik on suosittu luontokohde Espoossa.

Onnistuneen levyn päättävä, Fredrikssonin säveltämä Uuz nousee – nimien keksiminen on vaikeaa! – leijuu kuin sumu pellolla. Välillä linnut metelöivät. Rummut astelevat vaivihkaa mukaan. Uuz nousee olisi sopinut saumatta myös Fredrikssonin Juniper-albumille. Myös Louhivuori ja Saastamoinen soittivat kyseisellä levyllä. Rajat hämärtyvät. 

Superposition: II. We Jazz Records, 2024.