Näyteikkunoista latoon

Lato. Näin kuvataan Pohjoismaiden yhteis­tä paviljonkia huhtikuun puolivälissä avatussa Osakan maailmannäyttelyssä.

Tummasävyistä rakennusta ei suunnitellut suomalainen eikä minkään muunkaan Pohjoismaan arkkitehti vaan italialainen Michele De Lucchi milanolaisesta AMDL Circle -arkkitehtitoimistosta.

Yhteispohjoismainen paviljonki on harvinaisuus. Yleensä Pohjoismaat ovat osallistuneet maailmannäyttelyihin omilla paviljongeillaan.

Edelliset yhteispohjoismaiset paviljongit olivat Osakassa vuonna 1970 ja Aichissa 2005. Silloin arkkitehdit tulivat Norjasta ja Tanskasta.

Perinteisesti maailmannäyttelyt ovat olleet suomalaisen arkkitehtuurin näyte­ikkunoita maailmalla.

Gesellius–Lindgren–Saarisen suunnittelema Suomen paviljonki Pariisin vuode­n 1900 maailmannäyttelyssä on saanut legendaarisen maineen. Alvar Aalto loi vuon­na 1939 New Yorkiin revontulimuotoisen puun sinfonian. Arvostettuja Suomen paviljonkien­ suunnittelijoita ovat myös Erik Bryggman (Antwerpen 1930) ja Reim­a Pietilä (Bryssel 1958).

Ennen tätä vuotta Suomi osallistui maailmannäyttelyihin Shanghaissa vuonna 2010 ja Dubaissa 2020–2021. Suomen paviljongit olivat yksinkertaisen valkoisia helmiä, edellinen nimeltään Kirnu ja jälkimmäinen Lumi. Shanghaissa arkkitehtuurin lähtökohtana oli jääkauden muovaama hiidenkirnu-saari, Dubaissa ensilumi autiomaan arabiteltalla.

Molempien paviljonkien suunnittelija on arkkitehti Teemu Kurkela JKMM Arkkitehdeistä. Kurkela on ollut myös esimerkiksi Kirkkonummen pääkirjasto Fyyrin pääsuunnittelija. Se sai vuonna 2021 Arkkitehtuurin Finlandia-palkinnon.

Aika ja raha määräsivät italialaisarkkitehdin päätymisen pohjoismaisen paviljongin suunnittelijaksi Osakassa. Molempia oli vähän.

”Maailmannäyttelyt ovat kalliita hankkeita. Kaikki Pohjoismaat säästivät ihan valtavasti tällä yhteishankkeella”, paviljongin Suomen pääkomissaari, Business Finlandin Nita Pilkama kertoo Osakasta.

”Keskityimme rakentamaan rakenteeltaan yksinkertaisen ja mahdollisimman kustannustehokkaan paviljongin.”

Paviljonkien toteutus tapahtuu usein kahdessa vaiheessa. Ensin on pidetty arkki­tehtuurikilpailu. Voittajaehdotuksen toteuttamisesta on sitten kilpailutettu rakennusurakointi.

Keskustelut yhteispohjoismaisesta paviljongista alkoivat Pohjoismaiden ministerineuvostossa tammikuussa 2021 Suomen puheenjohtajakaudella. Keväällä 2023 päästiin EU-säädösten mukaiseen kilpailutukseen. Siinä yhdistettiin paviljongin arkkitehtuurin suunnittelu ja rakennuttaminen.

”Viiden maan poliittisen ja muun päätöksenteon aikataulu lyhensi projektin toteuttamisen aikaikkunaa”, Pilkama toteaa. ”Tällä kertaa jouduimme sekä kustannus- että aikataulusyistä jättämään arkkitehtuuri­kilpailutuksen pois.”

Suunnittelu- ja rakennuttamiskilpailutuksen loppuvaiheessa oli mukana neljä ehdotusta, joista yksi oli pohjoismainen, Norjasta. Kilpailutuksen kriteerit täytti parhaiten italialaisen Rimondin yhteistyössä arkkitehtitoimisto AMDL Circlen kanssa tekemä tarjous.

Nordic Circleksi nimetyn pohjoismaisen paviljongin budjetti on kuusi miljoonaa euroa. Suomen osuus on vajaat 1,5 miljoonaa.

Vuoden 1900 maailmannäyttelyyn Pariisiin matkasivat suomalaiset kirvesmiehet ja muurarit rakentaman Suomen paviljonkia. Se on kaukaista historiaa.

Nykyään maailmassa on kourallinen yhtiöitä, jotka ovat erikoistuneet maailmannäyttelypaviljonkien rakennuttamiseen. Ne urakoivat kussakin maailmannäyttelyssä useita paviljonkeja ja pystyvät näin hyödyntämään skaalaetuja.

Yksi näistä yhtiöistä on italialainen Rimond. Osakassa se on vastannut pohjois­maisen paviljongin lisäksi Ranskan, Portugalin, Monacon, Yhdistyneiden arabiemiraattien ja Saudi-Arabian paviljongeista.

Osakan maailmannäyttely on avoinna loka­kuun puoleenväliin asti. Sen jälkeen kaikki paviljongit puretaan järjestäjien noudattaman tiukan kestävyysperiaatteen mukaisesti. 

Expo 2025 (Osaka) 13.10.2025 asti.