Sodan sumu
Suomenruotsalaisten taiteessa on vähemmän tuskaa, Ulrika Ferm uskoo. Historia ja säätilat kohtaavat Kuntsi-museon näyttelyssä.
4
MIN
Vaasa on Suomen kaupunkimaisimpia kaupunkeja. Korkeat ja vanhat rakennukset halkovat keskustan tiiviitä kortteleita. Vaasassa on myös Suomessa harvinaisia kaupunkipuistoja ja merkittävä taidemuseo Kuntsi.
Museossa on kesän ajaksi ottanut ohjat Vaasasta aikoinaan maailmalle lähtenyt taiteilija Ulrika Ferm.
Kauniin vanhan Tullipakkahuoneen toisessa kerroksessa on Fermin osin retrospektiivinen näyttely Weather[ing], joka yhdistää hänen aiempaa tuotantoaan uusiin teoksiin. Rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa on Fermin Kuvataideakatemian kanssa yhteistyössä kuratoima yhdeksän taiteilijan ryhmänäyttely.
Sää on Fermin taiteen keskeinen teema. Uusia teoksia syntyi taivasta tarkkailemalla Kuntsin viereisessä rakennuksessa olevassa residenssissä ja siihen liittyvässä työhuoneessa.
Juuri nyt Ferm seuraa ennusteita ja miettii, voiko kurkuntaimia viedä ulos puutarhaan. Taiteilijana häntä kiinnostaa se, miten ”käytämme, muistamme ja koemme säätä”.
Herkät piirrokset pilvistä Vaasan Pohjoisen kaupunginselän yllä muodostavat näyttelyssä vastinparin Fermin Irlannissa tekemälle teoskokonaisuudelle.
Toisen maailmansodan aikaan Irlannissa oli kiellettyä julkaista säätietoja. Valtio oli puolueeton, mutta saksalaisille pommittajille ei haluttu antaa tietoja Atlantin säätilasta.
Ferm kiinnostui asiasta, kun hän asui Irlannissa taideresidenssissä. Syntyi todellisuuteen vahvasti pohjaava teoskokonaisuus Emergency Weather, jossa Ferm haastattelee irlantilaisia sota-ajan säitä muistelevia ihmisiä.
”Löysin arkistoista jopa ensimmäisen lehden, josta säätiedot puuttuivat. Paikalla oli vain valkoinen laatikko”, Ferm kertoo.
Toisinaan sensuuri aiheutti ihmishenkiä vaatineita onnettomuuksia, erityisesti sumun vallitessa.
Kokonaisuus sisältää tuntemattoman valokuvaajan 1930- ja 1940-luvulla sumuisella säällä ottamia valokuvia, jotka Ferm löysi Irlannin kansalliskirjastosta.
Sumupilvien partikkelit voivat olla satoja vuosia vanhoja, Ferm kertoo.
”Ne samat hiukkaset ovat kulkeutuneet hengittämässämme ilmassa aikojen halki. Onhan se jännittävää.”
Kun Ferm valittiin 2002 vuoden nuoreksi taiteilijaksi, häntä inspiroivat historiaa tallentavat rakennusten pinnat, kuten tapetit, rappaukset ja laastit.
Ferm asui liki 20 vuotta Berliinissä, josta hän lähti vuosien residenssikierrokselle ja palasi lopulta Suomeen.
Ferm työskenteli Helsingissä Kuvataideakatemian paikka- ja tilannesidonnaisen taiteen professorina vuosina 2013–2020. Kotipaikaksi valikoitui Fiskars.
Sään ohella Ferm on kiinnostunut arkistoista ja siitä, kuinka eri ilmiöitä tallennetaan.
Varhaisissa töissään Ferm etsi kadonnutta yhteisön muistia. Tammisaaressa oli pääosin punakaartilaisille ja kommunisteille tarkoitettu vankileiri sisällissodasta talvisotaan asti. Leirillä kuoli kolmannes sinne tuoduista, yli 3 100 henkeä.
Kipeä asia vaikutti lähes unohdetulta.
Ferm löysi tavan ilmaista vaiettua historiaa tutkimalla Hans Holmströmin tammisaarelaisen valokuva-ateljeen arkistoja.
Pilalle menneissä passikuvissa sotilailla oli usein silmät kiinni. ”Ne kuvastivat mielestäni symbolisesti tilannetta, jossa leiri oli olemassa, mutta sitä ei haluttu nähdä.”
Ferm oli aikoinaan perustamassa Vaasaan taidekollektiivi Platformia, joka on uuden sukupolven vetämänä yhä vireä.
Suomalainen kulttuuripolitiikka ei Fermiltä mairittelevaa lausuntoa saa. Myös kuvataidetta ajetaan nyt valtion toimesta alas.
”Säälin erityisesti taideorganisaatioita. Ne ovat Suomessa olleet aina vahvoja, mutta nyt niiden rahoitukseen kohdistuvat leikkaukset ovat olleet tosi rajuja.”
Kulttuurialojen osuus bruttokansantuotteesta on Tilastokeskuksen luokitteluiden mukaan isompi kuin esimerkiksi maa- ja metsätalouden yhteensä. Kulttuuriala työllistää merkittävän määrän suomalaisia.
Taidekoulu Maan ja Vapaan taidekoulun valtionrahoitus leikattiin kokonaan. ”Ne ovat tuoneet taiteen piiriin paljon nuoria tekijöitä. Onko se sitten parempi, että he nostavat kotona työttömyyskorvausta?”
Euroviisuissa kilpailleen KAJ’n tavoin Ferm on kotoisin Vaasan läheltä Vöyristä. Taiteilija kertoo löytäneensä yhtyeen vuosia sitten, kun hänen siskonsa lapset fanittivat sitä. ”Kaikkihan Vöyrissä tuntevat toisensa ja sen, mitä kukin tekee.”
KAJ on kaukana tyypillisestä suomalaisesta huumoriyhtyeestä. Peruukit, viinapullo ja roisit sanoitukset puuttuvat. Puvut olisivat kummelien päällä liki pyhävaatteita.
Ferm näkee vastaavia kulttuurieroja kuvataiteessa.
”Suomenkielisten taiteilijoiden taiteessa asioita käsitellään usein tuskan kautta. Teokset ovat synkkiä. Suomenruotsalaisessa taiteessa voidaan rajuja aiheita lähestyä abstraktion kautta, hienovaraisemmin.”
Vöyriin palannut Ferm ei aio tutkia paikkakunnan muinaisia savupirttejä. ”Ne ovat kyllä liian lähellä omaa historiaani. Olen aina ollut innostunut residensseistä, sillä siellä saan näkymän johonkin uuteen.”
”No – olen täälläkin residenssissä, mikä on tietysti erikoista.”
Ulrika Ferm: Weather[ing]. Kuntsin modernin taiteen museo (Sisäsatama, Vaasa) 16. elokuuta asti.