Keitä varten kirkko on?

Arvio: Tiiviit artikkelit kuvaavat ilmapiiriä, jossa nykyaika joutuu jatkuvasti taistelemaan konservatiivisuuden voimia vastaan.

tietokirja
Teksti
Leena Virtanen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomen Kuvalehti kokeilee uutta koneääntä. Jos haluat, voit antaa palautetta äänen laadusta täältä.

Viime vuonna tuli kuluneeksi 30 vuotta Suomen ensimmäisten naispappien vihkimisestä. Kirkko painii ristiriidoissa, joiden ytimessä on sukupuoli – edelleen. Kirkon ulkopuolistenkin silmin instituutio on ajautumassa umpikujaan, joka saattaa ratketa vasta ajan kanssa.

Tosin tuoreimpienkin tutkimusten mukaan teologian miesopiskelijoiden keskuudessa neljännes vastustaa naispappeutta.

Kirkon miespuolisista työntekijöistä viidennes karsastaa naisia kirkon johtotehtävissä. Edelleen.

Muun muassa tämä tieto löytyy kirjasta Taantuvan tasa-arvon kirkko, jossa kirjoittajat pohtivat kirkon nykytilannetta kriittisesti, kirkon sisältä tai lähietäisyydeltä. Syksyn 2017 #metoo-liike havahdutti myös kirkossa. Paljastuksia ei ole nähty julkisuudessa, mutta kirkon piiriin kuuluvat naiset saivat siitä lisää potkua.

 

Tiiviit artikkelit kuvaavat ilmapiiriä, jossa nykyaika joutuu jatkuvasti taistelemaan konservatiivisuuden voimia vastaan.

Miten kuluttavaa se voikaan olla, kun jokaisella on samaan aikaan pelissä koko identiteetti, maailmankuva, usko, josta ei voi luopua.

Samalla kun kirjassa puretaan kirkon perinteistä äitiyteen pohjautuvaa naiskuvaa sekä heterosuhteeseen perustuvaa avioliittoinstituutiota, siinä laajennetaan koko sukupuolen käsitettä.

Ainoa mieskirjoittaja, muuttuvan seksuaalisuuden ja uskon suhteesta aiemminkin kirjoittanut Teemu Ratinen, lähtee liikkeelle toisesta suunnasta: monet miehet kokevat vieraantuneensa nykykirkosta, koska se on heidän mielestään jo liian ”naisistunut”. Kohupastori Kai Sadinmaa on käyttänyt termiä ”psykopaapatuskirkko”, johon Ratinen tarttuu.

Kaikki ovat tyytymättömiä. Ei siis ihme, että yksi kirjan luvuista on otsikoitu ”Keitä varten kirkko on?”