Monen puhujan ­monologi

näytelmiä painetaan niin vähän, että pieni monologipainos on poikkeustapaus.

Juha Kauppisen Starmanin nimihenkilö on avaruudesta saapunut, maailmantilaa tarkastamaan tullut tyyppi, joka odottaa vesi kielellä, että valtalaji tuhoaa itsensä ja vie mukanaan myös kivisen pinnan peittävän homekerroksen eli kaiken elävän. Kiviplaneetalle olisi käyttöä.

Metsätalousmies, aktivisti, varpunen ja biologi arvioivat luonnon tilannetta kukin omasta näkökulmastaan. Metsätalousmies korostaa puumäärän kasvua eikä ole niin tarkka hakkuiden vuosimääristä. Aktivisti potee menneitä ja tulevia putkassa. Varpusella ei mene lainkaan hullummin. Biologi muistuttaa juhlapuheessaan, miten äkkinäisiä ihmisen aiheuttamat muutokset ovat lajien miljoonien vuosien mittakaavassa.

Toimittaja-kirjailija Kauppisen Martti Suosalolle kirjoittama monologi herää henkiin kotisohvallakin koettuna. Kenties on kuitenkin onnistuneen näytelmän merkki, että luettuna teksti jättää hämmentyneeksi. Näyttelijän äänen sävy voisi nimittäin vaikuttaa puheenvuorojen merkityksiin.

Yhden puhe ironisoituisi, jos se esitettäisiin piipittäen. Piittaamattoman oman asian­sa ajajan puhe voi näyttäytyä suurena typeryytenä tai saada voimaa mahtipontisesta äänestä. Itsekseen lukiessa lukijan omat asenteet käsiteltyihin asioihin saattavat määrittää paljonkin tekstin osien merkityksestä.

Eläinten äänet ovat kirjallisuudessa harvinaisia. Kuukkelin apurahahakemus ja varpusen kuuleminen tekevät heidät näkyviksi, ajankohtaiskeskustelun osallisiksi. Kyse ei ole vain ihmisestä.

”Tämähän on näennäisesti esitys eräänlaisista totuuksista. Totuuksia aseteltu perätysten. Mutta nämä niin sanotut totuudet, ne on valikoitu hirvittävän tarkoitushakuisesti”, sanoo Starman. Näytelmän puhujavalinnat tuovat esille luonnonsuojelukeskustelun osapuolia, asenteita ja ristiriitoja.

Monista äänistä, totuuksista ja mahdollisista äänensävyistä huolimatta monologi ei silti ole moniääninen. Lukijaa hämmennetään, mutta viestejä on sittenkin vain yksi. Kaikennäkevä Starman sen julistaa: valtalaji seuralaisineen kulkee kohti tuhoa.

Neljänneksen sivuista vie Kauppisen kertomus monologin synnystä. Kauppisen selostus näytelmän kirjoittamisen vaikeudesta ja tapaamisista Suosalon kanssa ei tuo mitään lisää itse tekstiin. Sisältö sopisi taiteilijahaastatteluun, ja lehtiartikkelimaisuutta lisää lopun ajankohtaistunnelmointi, jossa jäädään odottamaan, millaisen vastaanoton teos saa. 

Juha Kauppinen: Starman. 93 sivua. Siltala, 2024.