Putinin sodat

Voiko historiasta oppia? Ukrainalainen historioitsija, Harvardin yliopiston professori Serhii Plokhy on sitä mieltä, että voi.

Monet ajattelivat historian tulleen tiensä päähän Berliinin muurin kaatuessa 1989, mutta niin ei käynyt. Radikaalioikeiston voimistuminen muistuttaa pahaenteisesti 1930-luvusta. Ukrainan tilannetta voi verrata läntisten demokratioiden tapaan suhtautua Hitlerin valtapyrkimyksiin Tšekkoslovakiassa 1938.

Kirjassaan Historian paluu Plokhy perkaa asiantuntevasti Ukrainan ja Venäjän varhaishistoriaa ja siihen liittyviä myyttejä. Samalla hän kumoaa Putinin viljelemän teorian, jonka mukaan Ukrainan kansaa ei ole olemassa.

Ukrainalainen nationalismi uhkasi sekä tsaarin Venäjän että Neuvostoliiton eheyttä. Stalinin aikana ukrainalaisia sorrettiin, mutta Hruštšovin valtaeliittiin nostettiin myös ukrainalaisia. Hruštšov junaili Krimin liittämisen Ukrainan neuvostotasavaltaan. Brežnevin kaudella ukrainalaisten asema heikentyi jälleen. Neuvostoliiton hajoaminen alkoi näyttää väistämättömältä, kun yli 92 prosenttia ukrainalaisista kannatti itsenäisyyttä vuoden 1991 kansanäänestyksessä.

Plohky jäljittää Venäjän hyökkäyssodan juuria Neuvostoliiton hajoamisen synnyttämiin ongelmiin sekä demokratian ja autoritarismin taisteluun. Jännitys kiristyi äärimmilleen Ukrainan oranssin vallankumouksen ja sitä seuranneen Maidanin kansannousun aikana.

Venäjän hyökkäyssota on Plokhyn mukaan hävittänyt viimeisetkin rippeet uskomuksesta, että ukrainalaiset ja venäläiset olisivat samaa kansaa. Hän kirjaa tarkasti sodan vaiheita, ukrainalaisten vastarintaa ja maailmanpolitiikan pelikuvioita. Kirja sisältää mielenkiintoisia sisäpiiritietoja Maidanin vallankumouksen tapahtumista ja Venäjän hyökkäyssodan valmisteluista.

Toimittaja Jessikka Aro keskittyy Venäjän salaisiin operaatioihin sensaatiohakuisella otteella. Putinin maailmansota -teoksen nimestä voisi päätellä, että kyseessä olisi kattava selvitys. Lähes puolet tekstistä käsittelee kuitenkin 14 vuoden takaista lentoturmaa, jossa Puolan presidentin Lech Kaczyńskin seuruetta kuljettanut kone syöksyi maahan Venäjän Smolenskissa. Kaikki 96 matkustajaa saivat surmansa.

Onnettomuuden tutkinta jakaa puolalaisia jyrkästi. Aro asettuu jostakin syystä tukemaan presidentin kaksoisveljen Jarosław Kaczyńskin johtaman nationalistisen Laki ja oikeus -puolueen kehittämää teoriaa, jonka mukaan kyseessä oli venäläisten junailema salamurha. Kaczyński on käyttänyt teoriaa lyömäaseena kamppailussaan pääministeri Donald Tuskin keskustaoikeistolaista ja EU-myönteistä Kansalaisfoorumia vastaan. Hänen mukaansa Tusk hutiloi onnettomuustutkinnan ja peitteli venäläisten osuutta.

Kahden puolalaisen onnettomuustutkinnan ja amerikkalaisen laboratoriotutkimuksen mukaan presidentin seurueen kone putosi törmättyään koivuun sakeassa sumussa. Tutkijoiden mukaan lentäjät ja venäläinen lennonjohto syyllistyivät vakaviin virheisiin.

Aro luottaa kuitenkin Kaczyńskin puo­lueen­ selvitykseen, jonka mukaan onnettomuuden aiheutti räjähdys. Hän syyttää siitä suorasukaisesti Venäjän tiedustelupalveluja. Lisäksi hän väittää, että selvitystä arvostellut liberaali puolalaismedia levittää Venäjän propagandaa. Selvitystä on arvosteltu tarkoitushakuiseksi. Esimerkiksi maan nykyinen opetusministeri Barbara Nowacka on syyttänyt Kaczyńskia politikoinnista vainajien muistolla. Nowackan äiti sai surmansa Smolenskin lentoturmassa.

Kirjan loppuosa kuvaa Venäjän informaatiosotaa Saksassa. Aro kertaa Viron 17 vuoden takaisen pronssisoturiselkkauksen tapahtumia ja kirjoittaa Venäjän ortodoksikirkon roolista Kremlin propagandassa. Lisäksi hän kertoo seikkaperäisesti Johan Bäckmanin ja hänen hengenheimolaistensa itseensä kohdistamasta häirinnästä. 

Serhii Plokhy: Historian paluu – Venäjän sota Ukrainassa. Suom. Ilkka Rekiaro, Tapio Kakko. 458 sivua. Docendo, 2024.

Jessikka Aro: Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi. 350 sivua. Johnny Kniga, 2024.