Viileää rakkautta

Muuttaessani ensimmäiseen parvekkeelliseen asuntooni sain alkaa suunnitella kesäviljelyksiä. Kokeiltua tuli perunaa, tomaattia, kukkia, yrttejä. Kesän edetessä ja syksyn viileyden jo hiipiessä oli selvää, mikä ruukku oli selvinnyt parhaiten ensimmäisestä cityviljelykokemuksestani.

Minttu. Se oli levittäytynyt ja hivuttanut revii­riään aina vain hiukan laveammalle. Mausteyrtti sen kuin kasvoi ja tuntui kukoistavan sitä enemmän mitä hövelimmin sitä hoidin. Siis käyttäytyi kuin ideaali kesäkissa. Lisäksi se sulostutti parveketta lavantelin sävyisillä pörhöisillä kukillaan.

Ensimmäisenä kesänä ampiaiset häiritsivät kesäiltoja parvekkeella. Niinpä selvitin seuraavana keväänä, mitkä kasvit karkottaisivat ne. Minttu tuli tässäkin avuksi, eritoten pipar- ja viherminttu.

Mintun eri lajeja ei silti kannata istuttaa samaan ruukkuun. Ne risteytyvät helposti ja siten menettävät tunnusomaiset tuoksunsa ja makunsa.

Mintun historia on rakkauden täyteinen. Antiikin taru kertoo, että kuolleiden valtakunnan valtiattaren Demeterin tytär Persefone kärsi mustasukkaisuudesta, jonka aiheut­ti Minthe-niminen nymfi. Persefone käytti voimiaan ja nymfi-parka muuttui yrtiksi.

Yrtin nähtiin houkuttelevan ja huumaavan kauniin nymfin tavoin, minkä vuoksi kreikkalaisilta sotilailta kiellettiin sen käyttö. Eihän sodankäynnistä tulisi mitään vaaleanpunaisin linssein.

Mintun tunnetuin ja valjastetuin ominaisuus on silti sen viilentävyys, joka on kas­vissa luontaisesti esiintyvän mentolin ansiota.

Mentoli rauhoittaa ihonalaisten kudosten tulehdusta ja poistaa kutinaa. Sillä on myös vatsaa rauhoittava ja ilmaa poistava ­luonne. Minttu on siis täydellinen ystävä kesään!

Mintun käytön ei tarvitse jäädä mojitoon tai lammasta höystävään hyytelöön. Olen itse laittanut sitä jogurttiannosten päälle (yhdessä basilikan kanssa) sekä runsaasti hedelmäsalaatteihin.

Kuivattuna parvekeminttuni on päätynyt niin tomaattisiin kasvispatoihin kuin kreikkalaiseen salaattiin (yhdessä kuivatun oreganon kanssa).

Paras iltatee syntyy kahdesta kolmesta tuoreesta marokonmintun lehdestä. Tuloksena on rauhoittava ja viilentävä, rohdoksen omainen juoma, joka vie arkaaisen tuoksunsa viettelemänä mielen sinne antiikin nymfien maailmaan.

Vaikka minttu on helppo, tuottava ja kukoistava yrtti kasvattaa, sekin kaipaa välillä vettä. Eikä kaikilla tietenkään ole parveketta tai kasvimaata.

Onneksi viimeistään loppukesästä voi ym­päri Suomen aina Oulun korkeudella asti löytää rantaminttua.

Se versoo rannoilla, puronvarsilla, niityillä, korvissa, joutomailla, pelloilla ja puutarhoissa, kertoo Suomen lajitietokeskuksen ylläpitämä Laji.fi-sivusto. Siis kaikkialla!

Kansanperinteen mukaan rantamintulla on maustettu tupakkirullat ja koristettu kirkkokimput.

Minttu on pintajuurinen kasvi ja leviää­ juuriensa rönsyistä kulovalkean tavoin. ­Yksi tehokas este maanalaisten aitojen lisäksi on salvia.

Kaksi voimakastahtoista hurmuria ei näköjään mahdu samalle kasvimaalle.

Lopuksi vielä vinkki muille aloittaville parvekeistuttajille: jos pelkää ampiaisia, ei mintun karkottavia ominaisuuksia kannata kumota orvokeilla ja samettikukilla.