25 vuotta sitten

Nuo vatsahappoiset, kelmeät, neuroottisen näköiset luontaistuotekauppojen valkosipulilta tuoksahtelevat idunsyöjät, jotka sairastelevat yhtä paljon flunssia kuin me.

Me elämänmyönteiset grillimakkaran, pippuripihvin ja lihafonduen ystävät. Miksi me muka olemme huonompia ihmisiä kuin nuo? Miksi, miksi ja vielä kerran miksi?

Emme tietenkään ole, mutta siltä on alkanut tuntua vuosi vuodelta yhä enemmän.  Salaattivaihtoehdon sivuuttaminen työpaikan ruokatiskillä vaatii omantunnon kovettamista, kun makuhermot vievät vääjäämättä kohti makkarakeittoa puhumattakaan pyttipannusta, joka saa toimituksen miesväen aina ryntäämään lounaalle etuajassa. Kunnollisuuteen teoriassa pyrkivä ihminen hyvittää kuitenkin lihamurekkeen syönnin tavallista suuremmalla porkkanaraasteannoksella.

Mutta nyt itse pääkallonpaikalta, Kansanterveyslaitokselta, tulee ilosanoma. Ravitsemusosaston erikoistutkija Marjaana Lahti-Koski korostaa, että yksittäinen ravintoaine ei tee ruokavaliosta hyvää tai huonoa. Ruokavalion kokonaisuus on se oleellinen tekijä, sen moninaisuus ja ruoka-aineiden suhteet toisiinsa, ei esimerkiksi lihansyönti sinänsä.

Sisältyykö liha-sanaan turhaa kielteisyyttä jo siksi, että se on lihava-käsitteen kantasana? Lihavuutta paljon hoitanut lääkäri Pertti Mustajoki syö itse hyvällä omallatunnolla lihaa. ”Liha sinänsä on viatonta ja hyvää ravintoa, muun ruoan yhteydessä.” 

SK 50/1998 Riitta Pyysalo: ”Lihaa vaikka joka päivä”, 11.12.1998

---

Vuonna 1973

Miten paljon olette voineet kutsua sellaisia ihmisiä, joita todella haluatte tavata, miten suuri osa vieraista tulee juhliin asemansa perusteella?

”Monta kalakaveria tekisi mieli kutsua, mutta kaikki eivät mahdu, linnan vierasmäärää ei voi enää lisätä. Tietysti on myös toisenlaisia tapauksia”, naurahtaa presidentti. ”Kun taputtaa emännän lehmää maatalous­näyttelyssä niin emäntä jo ihmettelee, kun ei tule kutsua linnaan seuraavana vuonna.” 

SK 50/1973 Hannele Jäämeri: ”Kun presidentti vietti itsenäisyyspäivää, aamulla pyrytti”, 14.12.1973.