25 vuotta sitten
Jos pieni poika inhoaa mansikoita ja mustikoita eikä isona suostu syömään niitä eikä minkään lajin juustoja, ei edes juustoperunoita, on kysymyksessä poikkeuksellinen, myöhemmin puhkeava erikoislahjakkuus, sanalla sanoen persoonallisuus.
”Ei sitten mansikkakastiketta”, Lenni-Kalle Taipale, 20, huomauttaa painokkaasti tilatessaan Kiteen Kievarin ravintolassa jääsuklaakakkua, siis ilman mansikkakastiketta, kello 23.30 kiljuvan pakkaspäivän iltana – yönä, sanoisivat muut kuin taiteilijoiden aikataulussa elävä trio.
Yhtye huvittelee raskaiden töiden jälkeen syömällä ja juomalla raskaasti.
16-vuotiaana Lenni-Kalle Taipale pääsi kaikkien aikojen nuorimpana Pop & Jazz -konservatorioon ammattimuusikkolinjalle. Siihen jäi lukio.
Peruskoulusta ei ollut Lenni-Kallelle muuta iloa kuin musiikki ja liikunta. Eikä koululla ollut hänestä erityisemmin iloa. ”Lenni-Kalle ei saa lähteä pimputtamaan”, narisi toivonsa melkein menettänyt matematiikan opettaja.
Iiro Rantala on Lenni-Kalle Taipaleen esikuva; se kuuluu hänen musiikissaan. Rantalan kanssa on jammailtu, oppimismielessä. Nyt Taipale opettaa jo itsekin, muun muassa Nilsiän musiikkileireillä.
Kun pari kuukautta sitten julkaistu yhtyeen ensilevy Nothing to Hide (Naxos) on myynyt jo noin 16 000, kysymyksessä on jazzlevyjen myynnin Suomen ennätys.
sk 4/1999 Riitta Pyysalo: ”Lenni-Kallen intohimot”, 29.1.1999.
Vuonna 1999
Vasemmistoliiton arkirealistinen vaalimainos, jossa puolueen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes vaivaa taikinaa, on paljastumassa idealainaksi.
Siimes esiintyi hyvin samanlaisessa kuvassa jo viime kesäkuussa Image-lehden kannessa.
Vaaliplakaatin tehneen Reaktion-mainostoimiston mielestä leipomisaiheen käyttö ei ole ideavarkaus. ”Siimes on kertonut avoimesti harrastavansa kotona leivontaa. Siitä kuva on keksitty”, AD Jori Svärd vakuuttaa.
sk 4/1999 Jarkko Vesikansa: ”Kiistaa leivonnasta”, 29.1.1999.
