Tieto­kirjallisuutta marginaaleista

Kun tietokirjailija Henna Karppinen-Kummunmäki aloitti kirjoittamista, hänen tilanteensa vastasi kirjan näkökulmaa: Teoksen nimi on Sinkkuus kautta aikojen, ja hän oli yksin elävä sinkku.

Kirjailijan elämäntilanteesta tohtii puhua, sillä hän puhuu siitä kirjassaankin. Karppinen-Kummunmäki käsittelee siinä yksin­eläjiä keskiajalta nykyaikaan ja hoveista seksityöläisiin, mutta väliin hän on lisännyt pätkiä omasta todellisuudestaan.

”Avioeroni jälkeen keväällä 2019 muutin pois yhteisestä rivitalokodista vuokra­kaksioon. Ei akateemisella pätkätyöläisellä ollut varaa lunastaa sitä itselleen”, hän kirjoittaa.

Ennen eroa hän oli aviomiehensä tuen ansiosta saattanut keskittyä tutkimuksen tekemiseen myös silloin, kun apurahoja ei tippunut.

Aviosääty on pitkään ollut tiukasti sidoksissa ihmisen taloudelliseen tilanteeseen, kuten Karppinen-Kummunmäki kirjassaan kirjoittaa.

Eri aikakausina ja eri alueilla yksinäisen naisen elämä on usein ollut niukempaa.

Niukkaa on myös tietokirjailijan elämä.

Henna Karppinen-Kummunmäki on väitellyt tohtoriksi kulttuurihistorian oppi­aineesta. Hänen väitöskirjansa käsitteli tyttöyttä 1700-luvulla ja poiki vuonna 2022 tietokirjan Tyttöjen vuosisadat. Sitä edelsi jo vuonna 2020 esikoistietokirja Lava­tanssien hurma.

Ennen uusinta teosta Karppinen-Kummunmäeltä ovat ilmestyneet myös kirjat Sydän­surujen historia (2022) sekä Minä ja Marilyn – pin-upin historia (2023). Osa ideois­ta on myös jäänyt käyttämättä.

”Ensimmäinen kynnys on tietysti se, jos kirjalle ei saa rahoitusta. Siinä kohtaa miettii, viitsiikö sitä työstää eteenpäin, koska jollakin pitäisi elääkin”, kirjailija sanoo.

Hän kertoo, että hänen tulonsa ja niiden muodostuminen vaihtelevat vuodesta toiseen. Apurahat ovat kuitenkin yleensä se suurin tulonlähde.

”Tänä vuonna olen ollut helmikuusta asti työttömänä, koska edellinen apuraha loppui. Sitten on kirjailijakeikkaa ja Sanaston lainauskorvaukset. Se on yhtä sillisalaattia”, hän sanoo.

Kirjailijan nykyinen työttömyyspätkä nousi valtakunnan uutisiin.

Maaliskuussa Helsingin Sanomat kertoi viranomaisten tutkineen Karppinen-Kummunmäen sometilejä työvoimapoliittisen lausuntonsa tueksi.

”Virkailijat olivat tulkinneet jotain somepäivitystäni niin, että työllistyn päätoimisesti kirjailijana. Olin kyllä tehnyt TE-toimistolle selvityksen, että apuraha on päättynyt ja käsikirjoitus lähdössä kustantajalle”, hän kertoo.

Tulkinta on sittemmin oikaistu. Kirjailija ei ole sanojensa mukaan alkanut sensuroida sometilejään. Kirjailijalle somen päivittäminen saattaa käydä markkinointityöstä. Aikaa kuluu myös kirjaideoiden hiomiseen ja apurahahakemusten kirjoittamiseen. Niistä töistä ei kukaan maksa senttiäkään.

”Olen aina huutanut sen perustulon perään. Että voi hitsi, kun pääsisi siitä byrokratiakikkailusta eikä tarvitsisi joka kuukausi miettiä, mistä seuraavan kuukaudet rahat”, Karppinen-Kummunmäki sanoo.

Tietokirjailijaa tullaan harvoin hakemaan kotiovelta, mutta Sinkkuus kautta aikojen -kirjan kohdalla niin tavallaan kävi. Docendo-kustantamo etsi kirjalle tekijää, ja tietokirjailija Anna Kortelainen ehdotti kollegaansa.

Kirja istui Karppinen-Kummunmäen ajatusmaailmaan: hän haluaa kirjoillaan laajentaa kuvaa historiasta.

”Kulttuurihistorian tutkimuksessa idea­na on nimenomaan tuoda marginaalit ja syrjään jääneet aiheet esille. Keskittyminen varjoihin on jäänyt tutkijavuosilta”, hän sanoo.

Tietokirjailijan on kuitenkin oltava paljon tutkijaa nopeampi. Karppinen-Kummunmäki teki väitöskirjaansa kahdeksan vuotta, nyt hän on julkaissut viidessä vuodessa viisi kirjaa.

Nopeuteen on taloudellinen pakko. Toisin kuin kaunokirjallisuutta tekeville kirjailijoille, tietokirjailijoille ei ole tarjolla pitkiä valtion apurahoja. Apurahamarkkinoilla he ovat muutenkin aliedustettuina.

Suomen Kirjailijaliiton ja Suomen tietokirjailijat ry:n viime vuonna teettämästä jäsenkyselystä selviää, että kirjailijoiden tulot ovat laskussa. Tietokirjailijoista 64 prosenttia teki muuta työtä kirjailijan työn ohessa.

”Olemme monesti ystävieni kanssa vitsailleet, että jos tämä kirjailijan työ ei tuota enää tarpeeksi elämiseen, voisin avata OnlyFans-­tilin”, Karppinen-Kummunmäki vitsailee kirjansa sivuilla.

Hallitus aikoo nostaa kirjojen arvonlisä­veron kymmenestä neljääntoista prosenttiin. Vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen se jo lakkautti, ja erilaiset kirjallisuuden suoratoistopalvelut syövät tekijänoikeustuloja entisestään.

Lokakuussa joukko kirjailijoita ilmais­i avoimella kirjeellä huolensa tilanteesta. Karppinen-Kummunmäki on yksi sen jo yli tuhannesta allekirjoittaneesta.

”Jos tämä tilanne jatkuu, moni voi joutua lopettamaan ihan sen takia, ettei ole varaa”, hän sanoo. ”Kyllähän se köyhdyttää kirjallista kenttää, jos esille pääsevät vain ne, joilla on rahaa kirjoittaa.”

Sinkku ja tietokirjailija on taloudellisesti usein kaksinkertainen väliinputoaja.

”Tällaisina hetkinä toivon, että olisi joku toinen jakamassa elämisen kuluja”, Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa kirjassaankin.

Nykyään hänellä tosin onkin.

Sinkkuus kautta aikojen ilmestyy 11. marraskuuta.