Sovussa kaveri, riidassa ryssä
Sarjakuvat kertovat ennen kaikkea kuvilla. Ne sopivat parhaiten kuvaamaan tapahtumia ja toimintaa eivätkä yleensä pääse hahmojen sisäiseen maailmaan kovin ketterästi.
Päivänkakkarameressä Juliana Hyrri käyttää poikkeuksellisen taitavasti kertojaääntä ja antaa lukijalle tunteen yksityisestä, pään sisäisestä maailmasta. Kertoja kuvailee eri tuntemuksia ja tapahtumia kuin sarjakuvan nykyhetkessä on meneillään. Intiimiys sopii omaelämäkerralliseen aiheeseen. Hyrri kertoo lapsuudenmuistojaan maahanmuuttajana. Hän syntyi 1989 Virossa venäjänkieliseen perheeseen, joka muutti Suomeen, kun hän oli nelivuotias.
Lapsi oppii suomea nopeasti muttei täydellisesti. Puheen pienet virheet paljastavat Julianan ainakin hieman ulkopuoliseksi. Riidoissa toisilla on aina heittää naamalle sana ryssä.
Hyrri kertoo suurista asioista arjen tapahtumien kautta. Maailma paljastaa luontonsa matkalla päiväkotiin, kun söpö siili syö etanan kuorineen päivineen. Pienellä lapsella ei ole kuin suuria tunteita. Itku tulee, kun äiti tulee hakemaan hetken myöhässä.
Kuten esikoisessaan Satakieli joka ei laulanut (2019), Hyrri kuvaa lapsuutta, joka ei ole pelkästään söpöä. Juliana kerää kaverinsa kanssa pulloja, joista saaduilla rahoilla ostetaan pullaa linnuille. Tarkoitus ei ole hoivata vaan käyttää muruja syöttinä linnun pyydystämiseen. Lasten ystävyys on häilyvää, välillä jopa julman petollista.
Sarjakuvaa voi lukea myös maahanmuuttokeskustelua vasten. Se avaa välähdyksiä, miltä muukalaisuus lapsesta tuntuu.
Hyrri on noussut esiin sarjakuva- ja kuvataitelijana kuin komeetta. Satakieli joka ei laulanut palkittiin Kritiikin kannuksilla vuoden taiteellisena läpimurtona. Viime vuonna Hyrrillä oli neljä yksityisnäyttelyä.
Päivänkakkarameressä maalaripuoli näkyy kertomuksia sitovissa välikkeissä. Hyrri kuvaa paksuin siveltimenvedoin merta, joka erottaa hänen kahta kotimaataan. Tarinat on piirretty luonnosmaisesti lyijykynällä. Rosoisuus saa näkyä.
Hyrrin sarjakuvat ja maalaukset ovat erkanemassa toisistaan. Huhtikuisessa Tyttö ja meri -näyttelyssä Suomenlinnassa nähdyt työt lähestyvät viitteellisyydessään abstraktia taidetta.
Juliana Hyrri: Päivänkakkarameri. 160 s. Suuri Kurpitsa, 2022.