Konfliktin jälkeen
Näyttelijä Sara Soulié ilmaisee presidentillistä arvokkuutta ja suuria tunteita.
4
MIN
Tämän talven kasvot kuuluvat Sara Souliélle.
Näyttelijä teki ensin pääroolit televisiosarjoissa Operaatio Valhalla ja Konflikti. Nyt hän palaa kuuden vuoden tauon jälkeen teatterin lavalle.
Sinun, Margot saa ensi-iltansa maamme isoimmalla teatteriestradilla, Helsingin kaupunginteatterin päänäyttämöllä.
Soulié on silti hyvin rauhallinen – samanlainen kuin Konfliktin presidenttinä: tiukka ja asiallinen ammattilainen, joka ei jännitä.
No, se on harhaa.
”Kyllä jännittää”, Soulié kertoo.
”Kun päivät ovat pidentyneet, yöuneni ovat huonontuneet. Yritän silloin olla vain hiljaa enkä kiukutella. Olen normaalisti iloinen ja energinen. Vastanäyttelijät kyllä huomaavat, milloin minulla ei ole hyvä päivä.”
Esitys on myynyt hyvin, ja katsomoon on tulossa myös paljon Soulién ystäviä.
”Ajatus yleisöstä tuntuu yhä tutulta, mutta samalla kihelmöivältä: kaikki on myös minulla alkanut lavalta.”
Konflikti kuvaa sitä, miten Suomea johdettaisiin tilanteessa, jossa ei olla vielä sodassa, mutta maahan kohdistuu hyökkäys. Ohjaaja Aku Louhimies halusi, että Soulién esittämä nuori presidentti peittää tunteensa, kun hän työskentelee haastavassa tilanteessa kokeneempien politiikoiden kanssa.
”Minulle oli tärkeää, että sarjan lopussa hän murtuu”, Soulié sanoo ja korostaa, että itkeminen ei ole heikkoutta.
”Itkeminen kertoo vain sen, kuinka keho reagoi johonkin, joka tuntuu väärältä.”
Näyttelijän korvissa killuvat MoMusen korut, jotka Soulié sai lahjaksi tuotantoyhtiöltä Mix Tape -sarjan kuvausten päätyttyä Irlannissa. Mallin nimi on Teardrop.
”Hahmoni kokee suuria tunteita, joten se oli osuva. Itkeminen on selvästi juttuni ja se sopii minulle ihan hyvin.”
Sanna Marin on selvästi Konfliktin presidentti Linnea Saaristonesikuva nahkatakkia myöten.
”Mutta Marinista ei kuvauksissa keskusteltu kyllä lainkaan.”
Soulié arvioi, että tutun oloinen presidentti voi tehdä sarjasta kiinnostavamman. Konfliktia myydään maailmalle, ja se on juuri alkanut pyöriä Ranskassa. Näyttelijän tanskalaiset ystävät kokivat lisäarvona, että roolihahmo muistuttaa Marinia.
”Onhan Marin maailmalla käyntikortti koko suomalaiselle elämäntavalle ja poliittiselle järjestelmälle.”
Soulié syntyi Tanskassa ranskalais-tanskalaiselle isälle ja suomalaiselle äidille.
Näyttelijällä on Tanskan ja Suomen kansalaisuus. Tanskalaisuus on vahvasti osa häntä.
”Isä puhui minulle tanskaa ja äiti suomea. Nyt minä puhun tyttärelleni vain tanskaa.”
Perhe muutti Vaasaan, kun Soulié oli viisivuotias. Hänet laitettiin ruotsinkieliseen kouluun.
Kielitaitojen karttuminen jatkui, kun Soulié kiersi maailmalla opin perässä. Hän kävi lukion englanniksi. Ranska vahvistui Montpellierissä vaihto-oppilasvuonna.
Ennen teatterikorkeakoulua Soulié opiskeli Itävallassa Salzburgissa nykytanssia, kunnes keho petti selästä ja polvista.
Kieli oli yksi syy, miksi Soulie suuntautui näyttelijäksi. Hän halusi käyttää kieltä instrumenttina. ”Äänenkäyttö on ollut toisaalta suurin haasteeni. Laulaa en osaa vieläkään.”
Soulié oppi lisää saksaa asuessaan Berliinissä. Nyt paikallistuntemukselle on käyttöä. Meri Valkaman romaaniin perustuva Sinun, Margot sijoittuu nykyiseen Saksaan ja menneeseen DDR:ään.
”Asuin Saksassa juuri samaan aikaan kuin mikä näytelmän nykyhetki on, eli vuonna 2011”, Soulié sanoo. ”Se auttaa ilman muuta roolia tehdessä.”
DDR:n vaikutus näkyy Saksassa yhä.
”Toisaalta sama reaktio vapautumiseen näkyy yhä myös kaikissa muissa entisissä Neuvostoliiton satelliittivaltioissa, joissa on menty ääri-individualismiin ja liioiteltuun kapitalismiin. Ja niissä ollaan yleensä myös hyvin suvaitsemattomia.”
Salanimeä Margot käyttävä nainen ei näytelmässä riemuitse muurin murtumisesta. Se ei merkitse vapautta vaan rakastetun ja tämän lapsen menetystä.
”On mielenkiintoista olla itäberliiniläinen nainen. Kun historia kirjoitetaan voittajien näkökulmasta, on raskasta olla häviäjäksi leimattu. Sillä ei Itä-Saksassa kaikki ollut huonoa.”
Souliélla on näkymää myös Grönlantiin siellä pitkään asuneen isänsä kautta.
”Tanska ei ole aina käyttäytynyt Grönlannissa hyvin, kuten eivät myöskään suomalaiset Saamenmaalla. Utopistisessa maailmassa Grönlanti olisi itsenäinen, mutta pelkään, että se ei ole realismia. Grönlanti tarvitsee Tanskan tuen ja raamin.”
Yhdysvallat ei näytä paremmalta ratkaisulta. ”Donald Trump saa pysyä siitä maasta kaukana.”
Soulié suhtautuu sodan ja rauhan kysymyksiin presidentillisellä arvokkuudella.
Hän kertoo olevansa pasifisti ja miettineensä aiemmin hyvin vähän puolustusvoimien olemusta.
”Nyt ymmärrän, että puolustuksen pitää olla kunnossa, ei hyökkäyksen.”
Konfliktin kuvauksissa Utissa Soulié seurasi raamikkaita erikoisjoukkojen sotilaita.
”Varusteet päällä tarkan koreografian mukaan ahtaassa helikopterissa toimiminen oli kuin tanssia. Katsoin heitä vaikuttuneena.”
Suomi on hyvissä käsissä.
”Kyllä se siltä tuntuu.”
Meri Valkama, Tuomas Timonen: Sinun, Margot. Ohjaus: Riikka Oksanen. Helsingin kaupunginteatteri (Eläintarhantie 5) 6.2. alkaen.