Akateeminen hiidenkirnu
Korkeakoulujen markkinaehtoista muutosta kritisoiva teos tarjoaa vankkaa tietoa ja ilmaisuvoimaa, kirjoittaa Vesa Rantama arviossaan.
”Eteenpäin! Pyhäjärvi veti ja Näsijärvi työnsi ja välissä oli Tampere ja Tammerkoski.”
Sosiologian apulaisprofessori Hanna Kuusela siteeraa uudessa teoksessaan Lauri Viidan Moreeni-romaania (1950) ja liittää samalla Tampereen yliopiston viime vuosien tapahtumat kaupungin vuosisataiseen teollisuuskehitykseen. Suurteollisuutta ja akatemian markkinaehtoista kehittämistä yhdistää yksilön tempautuminen suuren prosessin vietäväksi, lastuksi laineille.
Kosken kuohuissa ehtii keskittyä vain pinnalla pysymiseen, kun näköalat ja toimintamahdollisuudet katoavat. Kuuselan kritiikki kohdistuu Tampereen yliopiston ja entisen Tampereen teknillisen yliopiston yhdistämisessä toteutettuun säätiöyliopistomalliin, jossa yliopistoyhteisön jäsenille ei juuri jätetty sijaa koulun hallituksessa.
Syytöksen mukaan vähäinenkin akateeminen edustus johdossa on mittavan kamppailun takana, eikä kiistan toisen osapuolen – kuten rehtorin – tarvitse vaivautua perustelemaan toimintaansa. Vaikka yliopisto tekisi voittoa, muutosneuvottelujen syynä voidaan aivan hyvin käyttää tappiollista taloustilannetta. Muutos on itseisarvo. Se on niin nopeaa, ettei kukaan ehdi kysyä, mitä muutetaan ja miksi.
Kuusela näkee demokratiakadon johtavan tieteen vapauden ja sivistysihanteen katoamiseen. Samalla arvoissa otetaan takapakkia, kun liikemiehet akateemisen ravintoketjun huipulla päästelevät estottomasti sovinistisia myrkkykaasujaan. Syytettyjen penkillä istuvat professorit pitävät asemastaan kiinni ja antavat kaiken tapahtua.
Syytös alkaa sairaalan päivystyksestä, jossa päähenkilö Hanna viettää siskonsa häitä edeltävän yön. Hänen diagnoosinsa rytmihäiriöiden syistä on yksinkertainen: ”Sairauteni nimi on yliopisto.”
Teos seuraa Hannan vaiheita vuoden ajan. Jälkisanojen mukaan tapahtumat kestivät todellisuudessa kauemmin. Tunnelmat vaihtelevat uhmakkaasta hybriksestä lannistumiseen. Antiikin draaman kohtalousko, ihmistä suurempien voimien ikuinen voitto, sopii yllättävän hyvin myös nykyaikaan.
Syytös on vaikeasti kategorisoitava teos, joka onnistuu harvinaisen saumattomasti yhdistämään vankan tietopohjan kaunokirjalliseen ilmaisuvoimaan. Analyysi antiikin demokratian ja tragedian jaetusta syntyhistoriasta samalla, kun niitä eletään todeksi tässä päivässä, tuo mieleen Maggie Nelsonin kaltaisia uuskerronnan taitajia.
Kustantaja on, varmaan piruuttaan, antanut kirjalle romaanin kirjastoluokan 84.2. Tieto-Finlandia-ehdokkuudesta Kuuselalla on jo kokemusta, ehkä nyt on kaunokirjallisuuden vuoro?
Hanna Kuusela: Syytös. Muuan akateeminen komitragedia. 181 sivua. Vastapaino, 2024.