Ruoka ja muut elämän ilot
Juliette Binoche näkee ruoanlaiton taiteena.
3
MIN
Hyvä ruoka ei ole vain Tie sydämeen –elokuvan aihe. Se on myös esteettinen keskipiste ja päähenkilöiden suurin intohimo.
Herrasmies Dodin Bouffant (Benoît Magimel) on omistanut elämänsä makujen tavoittelulle ja niiden runsassanaiselle ylistämiselle. Eletään vuotta 1889 Ranskan maaseudulla. Aterioilleen Bouffant kutsuu samanmielisiä herkkusuita.
Ilman kokkiaan Eugénieta ei Bouffant olisi mitään. Eugénie on myös Bouffantin uskottu henkilö – ja rakastaja.
Asetelma on päällisin puolin vanhanaikainen, ja niin on elokuvan ilmekin, mitä parhaimmalla tavalla: kuvat ovat kuin maalauksia ja perehtyneen ruoanlaiton ihmettä kuvataan poikkeuksellisella pieteetillä.
”Ruoka on tiedettä ja taidetta. Tarvitaan tietoa, kokemusta ja paljon aikaa”, Eugénieta näyttelevä Juliette Binoche sanoo.
Elokuvan ensimmäiset 40 minuuttia valmistetaan yhtä ateriaa, mikä on kuin jännitysnäytelmä.
”Mihin me käytämme aikaa? Nykyajan rytmi on mielipuolinen. Ruoanlaiton ystävät sentään ymmärtävät, miten tärkeää keskittyminen ja aika ovat.”
Terveysnäkökulma ei vähennä elokuvan ajankohtaisuutta.
”Teollisessa maailmassa kyse on ruoan määrästä, ei laadusta. Kun syömme pikaruokaa, syömme kärsimystä.”
Tietoisuus siitä, mitä ja mistä raaka-aineista tehdään, on Binochen mukaan tärkeää niin ajatuksena kuin konkretiana.
”Huono ruoka tuhoaa terveyden, ja siinä sivussa tuotantoeläinten elämän.”
Tie sydämeen on ranskanvietnamilaisen Tran Anh Hungin ohjaama elokuva. Se perustuu Marcel Rouffin romaaniin La vie et la passion de Dodin-Bouffant, joka puolestaan ammensi gastronomi Jean Anthelme Brillat-Savarinin elämästä ja ajattelusta.
Tarina alkaa, kun kokkinsa varaan koko elämänsä asettava Bouffant kuulee Eugénien olevan parantumattomasti sairas.
”Lähestyvän eron tuska tekee kaikesta voimakkaampaa”, Binoche sanoo. ”Eugénie kätkee sairautensa, koska se olisi elämän tiellä.”
Liki pakkomielteiseen ruokasuhteeseen ei sairaus tuo muutosta. Se kuitenkin paljastaa elokuvan todelliset teemat. Kaikki on väliaikaista, mutta meillä on muistot. Gourmet-intohimon kautta Tran kertoo elämänhalusta.
Aistinautinnot ja henkistyminen voivat käydä käsi kädessä, kuten Maun fysiologia -kirjastaan tunnettu Brillat-Savarin esitti. ”Elokuvan katsojalle maku ja tuoksu ovat metafyysisiä uskon asioita. Myös elämä itsessään on metafyysistä. Näkymätön todellisuus tuo meille merkitykset.”
Binochelle Tie sydämeen on filosofinen elokuva, jonka ruoka ja käsityöläisyys soveltuvat myös oman ammatin metaforiksi.
”Dodinilla on idea, mutta hän ei kykene toteuttamaan sitä yksin. Hän tarvitsee kokin. Samaan tapaan ohjaaja ei tiedä, miten näyttelijä tekee työnsä.”
”Luottamus on kaikki kaikessa. Ohjaajan pitää uskoa, että näyttelijä pystyy siihen, mitä hän haluaa. Se on alkemiaa.”
Elokuvasta välittyviä tunteita voi selittää osaltaan näyttelijöiden tausta. Binoche ja Magimel seurustelivat aikoinaan, ja heillä on nyt aikuinen tytär. Välit olivat vuosikymmeniä etäiset. Binoche sanoo yhteisen työhankkeen olleen valtava yllätys.
”Mukavalla tavalla. Olimme kuvauksissa kuin rikoskumppaneita, melkein kikatimme keskenämme.”
Keittiössä ei fuskattu, vaan huippukokit valmistivat vaikeita klassikkoruokalajeja ja näyttelijät astuivat kuvauksissa lieden ääreen. Se oli Binochen mukaan pakollista.
”Ruoanlaitto on taiteellisen luomisen muoto, raaka-aineiden muuttamista toiseksi.”
Vaikka näyttelijää ei tarvittu joka päivä kameran eteen, hän otti tilaisuudesta kaiken irti ja tuli keittiöön myös vapaapäivinään. ”Kuin olisin saanut ilmaisia oppitunteja.”
”Opin voin tärkeyden. Ranskalaisessa keittössä käytetään paljon voita. Olin tottunut käyttämään öljyä. Mutta aitoranskalainen maku perustuu voihin.”
Tran Anh Hung: Tie sydämeen. Elokuvateattereissa 26.4.