25 vuotta sitten
Panttivangit Vahanen ja Fränti kirjoittivat kirjeen Jolon saarelta.
2
MIN
”Pessimistisinkään meistä ei toukokuussa, ei kesäkuussa eikä vielä heinäkuun alussakaan uskonut, että piinamme voisi jatkua näin pitkään – jo neljättä kuukautta. Elämä leirissä, jonne tulimme 10.6., sujuu rutinoidusti. Aamulla ylös auringon noustessa noin kello 6.00. Nukkumaan kello 21. Päivän työt ruuanlaittoineen sovimme aina aamulla. Väliaika menee lukiessa ja kirjeitä kirjoittaessa.
Kosteuden ja lämmön vaikutuksesta luonto on puhjennut kukkaan. Kaikkialla kukkivat mitä ihmeellisimmät meille tuntemattomat kasvilajit. Sadekauden aikana kuningaskalastajat vierailivat majamme edustalla.
Epämiellyttäviä tuttavuuksia ovat jättiläistorakat, hämähäkit ja 20–30 cm pitkät tuthatjalkaiset, jotka silloin tällöin telttavierailulle tullessaan saavat naisväen tolaltaan.
Vaikka luonto ja ihmiset tarjoavatkin mielenkiintoista tarkasteltavaa, on vankeus kuluttanut monen hermot äärirajoille. Onneksi tiukimmilla ollut Renate Wallert pääsi vapaaksi 17.7. Parempaa hääpäivää Renate on tuskin koskaan saanut.
Lunnaiden maksun jälkeen on leiriin ilmestynyt runsaasti uusia aseita, joita sissit testaavat lähes päivittäin leirin lähestöllä. 15–16-vuotiaat sissit esittelevät ylpeinä uusia kivääreitään.
Useimmille nuorille sisseille on ilmestynyt viime päivinä korvalappustereot. Leirillä vierailevien sissien vaimojen sormissa, korvissa, kaulalla ja hiuksissa kiiltävät kultakorut.
On selvä, että vain rahalla loputkin panttivangit ovat vapautettavissa, niin karvasta kuin se Filippiinien hallitukselle onkin, on lunnaiden maksajataho sitten mikä tahansa.
Toimimme tällä hetkellä ihmiskilpinä ehkäisten Filippiinien armeijan iskut sissien tukikohtiin. Olemme myös kauppatavaraa, jonka tuloilla rahoitetaan asehankinnat sekä taataan hetkellinen henkilökohtainen hyöty sisseille. Tähän strategiaan istuu hyvin sissien alkuperäinen vaatimus vankien vapauttamisesta yksitellen tai pienissä ryhmissä.
Tätä kirjoittaessa aseet paukkuvat vähän väliä ympäri leiriä ja kauempana. Sissit ampuvat kertomansa mukaan ilosta. Ovathan he saaneet rahaa, aseita ja mielessään mahdollisuuden kaikkeen siihen, mitä he omien sanojensa mukaan muslimeina halveksivat, mutta amerikkalaisia elokuvia katsoessaan janoavat, eli maalliseen mammonaan.”
SK 31/2000 Seppo Vahanen ja Mikko Fränti: ”Olemme kauppatavaraa”, 4.8.2000.