25 vuotta sitten

pääehdokkaiden väliset erot paljastuvat tarkasteltaessa heidän suhtautumistaan EU:n kriisinhallintaan ja yhteisen puolustuksen rakentamiseen.

Tarja Halonen ja Esko Aho ovat varauksellisia ja korostavat haluavansa Suomen säilyvän jatkossakin sotilaallisesti liittoutumattomana.

Halosella tämä liittyy luultavasti hänen pasifistitaustaansa. Aho taas ylisti nuorena Paasikiven–Kekkosen linjaa, joten hänen on vaikea irtautua ajatuksesta, ettei sotilaallinen liittoutumattomuus olisi paras vaihtoehto Suomen turvallisuuden varmistamiseksi.

Riitta Uosukainen ja Elisabeth Rehn liputtavat varauksettomimmin EU:n kriisinhallinnan kehittämisen puolesta. Molemmat myöntävät, että Suomen Nato-suhde voi näin tiivistyä, koska EU:n puolustusulottuvuus rakentuu pitkälti Naton varaan. Rehn menee Nato-näkemyksissään Uosukaista pitemmälle, sillä hän suosittelee Suomen Nato-jäsenyyden etujen ja haittojen selvittämistä jo nyt.

Jyrkimmän vastakohdan Uosukaiselle ja Rehnille tarjoaa Ilkka Hakalehto, jonka mielestä EU:n sotilaallisen yhteistyön lisääntyminen merkitsee Suomelle ”kuolemanvaaraa”. Toista ääripäätä edustaa Nato-jäsenyyttä kannattava Risto Kuisma. Remonttiryhmän presidenttiehdokas ja ainoa kansanedustaja pahoittelee, että muut ehdokkaat ”eivät rohkene sanoa selkeästi mielipidettään”.

Kuisman mielestä Suomen ulkopoliittisen johdon pitäisi pistää vauhti päälle, jotta Nato hyväksyisi Suomen jäsenekseen vuonna 2002 järjestettävässä huippu­kokouksessa. ”Nyt oltaisiin juuri oikeaan aikaan liikkeellä, jos se asetettaisiin tavoitteeksi”, Kuisma sanoo.

Kuisma ei menetä yöuniaan pohtimalla Nato-jäsenyyden Venäjällä synnyttämiä ­reaktioita. Venäjä on hänen mielestään ”konkurssipesä”, joka ei pysty enää Suomea uhkailemaan.

”Tilanne on täysin toinen kuin Neuvostoliiton aikana. Silloin Suomen Nato-jäsenyydelle olisi pitänyt kysyä lupa Neuvostoliitolta.”

Karjalan palauttamista Kuisma perustelee sillä, että ”näin vääryys oikaistaisiin”. Karjala-asiassa Kuisma ei ole ensi kertaa liikkeellä, sillä hän vaati jo vuonna 1991 SAK:n tilaisuudessa Karjalan palauttamista, siirtokarjalaisten lapsi kun on. 

SK 51–52/1999 Tuomo Lappalainen, Jarkko­ Vesikansa: ”Seitsemän sortin valikoima”, 23.12.1999.