Kapina ­nousee

Monissa vanhoissa lehtijutuissa Riikka Pulkkista on tavattu luonnehtia ”menestyskirjailijaksi”. Niin menestynyt edes hän ei ole, että hän lukeutuisi äänikirjamurroksen voittajiin.

”Kyllä tuosta edellisestä palkkiolaskelmasta voin päätellä, että mä en kuulu niihin, joille se kannattaa”, Pulkkinen sanoo.

Vastuuvapauslauseke on tuttu. Tietenkään hän ei vastusta äänikirjoja – ja sitten painava mutta. Vaikutukset kirjailijan tulonmuodostukseen ja lukemiskulttuuriin ovat niin mullistavia, ettei niistä voi olla hiljaa.

”Mun mies on muusikko ja juristi Tommi Saarikivi. Se sanoi purevasti, että kirjailijoille tapahtuu nyt se, minkä muusikot antoivat tapahtua.”

Pulkkinen on mukana kollegoidensa perustamassa ”nyrkissä”, jossa menestyskirjailijat tekevät ruohonjuuritason edunvalvontaa. Nyrkkiin kuuluvat hänen lisäkseen Katja Kallio, Eeva Turunen ja Finlandia-voittajat Laura Lindstedt ja Pajtim Statovci.

Yhteenliittymää tarvitaan, jotta tieto leviäisi niin yleisölle kuin kirja-alan sisällä. Kustantamot kertovat asioista Pulkkisen mukaan vaihtelevasti, koska niiden ja kirjailijoiden kaupalliset intressit ovat myös ristikkäisiä.

Hänestä herättävintä on ollut ymmärtää, miten monissa muissa maissa äänikirja-asiat on hoidettu. ”Paitsu ja Laura ovat puhuneet tästä kustantajilleen Euroopassa. Suomi ja Ruotsi ovat aikamoisia poikkeustapauksia.”

Luvut ovat hurjia. Suomi on maailman ykkönen äänikirja­striimauksessa. Jo puolet kirjallisuudesta kulutetaan digitaalisesti. Verrokkimaissa osuus on kymmenen prosentin tuntumassa.

Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen arvioi, että Suomesta on tullut testimaa monen asian summana: tekijänoikeuslainsäädäntö oli pitkään löysää, markkina on riittävän kompakti ja ruotsalaiset äänikirjajätit tuntevat suomalaisen yleisön kustantamo-ostojen kautta.

”Pelkään, että lukuaikapalvelut ja kustantamot ovat jo ehtineet pilata markkinamme”, Hytönen sanoo.

Pulkkisen mielestä äänikirjaistumisessa ei ole kyse vain kirjailijoiden vaan myös lukijoiden parhaasta.

Murros eriyttää Pulkkisen mukaan taide- ja viihdekirjallisuutta entisestään. Asetelman väliinputoajia ovat hänen kaltaisensa kirjailijat, jotka eivät kirjoita viihdettä mutta miettivät yhtä kaikki, millaisia ratkaisuja lukijat jaksavat.

Hän puhuu samaan sävyyn kuin kansainvälisessä lehdistössä on viime aikoina kirjoitettu. Algoritmikulttuuri tasapäistää taidetta ja vaikeuttaa kuluttajankin elämää.

Striimaussovellusten valikoima on näennäisesti valtava, mutta niiden etusivut rummuttavat samoja viihteellisiä suosituksia yhä uudelleen. Kirjastoissa on asiantuntijoiden kuratoimat suositushyllyt syystä. ”Suunta on se, että täytyy olla alan vakava harrastaja, jotta voi löytää helmiä.”

Haastattelun jälkeen Pulkkinen jää viimeistelemään uusimman romaaninsa Viimeisen yhteisen leikin käsikirjoitusta.

Kirja käsittelee lääketieteen valtaa ja ihmisten tarvetta etsiä parannuskeinoja sairauksien lisäksi itse elämään. Pulkkinen sanoo, että juoni on hänelle kuin ”adjuvantti”, rokotteen apuaine, joka ”salakuljettaa” ­ristiriitaiset teemat lukijalle.

Romaani ilmestyy elokuussa paperilla ja digitaalisena isänpäiväksi.

Digitaalisen julkaisun karensseista on toivottu helpotusta siitä lähtien, kun Siltala-kustantamo lykkäsi Sirpa Kähkösen Finlandian voittaneen 36 uurnaa -romaanin digijulkaisua jouluun – ja onnistui myymään paperikirjaa yli 40 000 kappaletta. Äänikirjaversiota on kustantaja Touko Siltalan mukaan ”myyty” lisäksi jo 20 000 kertaa, mutta myös painettu kelpaa yhä ”hienosti” ja ”ei-itsestäänselvällä tavalla”.

Kahden edellisen romaaninsa kohdalla Pulkkinen uskoi, että äänikirjapalvelut oikeastaan auttavat kirjan markkinoinnissa. Nyt hän uskoo toisin.

”Seuraavaksi pallo on me­dialla. Jos tulee huonot arviot, voi käydä myös niin, että kukaan ei tiedä, että se kirja tulee”, hän sanoo.

Hän puhuu ”teemaongelmasta”. Kirjailija ei meinaa enää kelvata yhteiskunnalliseksi keskustelijaksi puhumaan kirjojensa teemoista, vaan sitä enemmän kannattaa kirjoittaa ja puhua itsestään. Jälleen fiktio kapenee, samoin fiktion paikka yhteiskunnassa.

”Tässä on jotain tapahtumassa, kaikki liittyy kaikkeen.” 

Riikka Pulkkinen: Viimeinen yhteinen leikki. 340 sivua. Otava, 2024. Romaani ilmestyy paperilla elokuussa ja digi­­taalisena marraskuussa.