Mieli, aukene

Rick Rubinin merkitystä on vaikea yliarvioida siinä, miltä popmusiikki on kuulostanut neljän viime vuosikymmenen ajan.

Kun Run DMC:n ja Beastie Boysin­ hitit veivät räpin valtavirtaan ja stadioneille, tuottaja oli Rubin.

Rubin perusti hiphop-henkisen Def Jam -levymerkin mutta nappasi talliin myös thrash metal -bändi Slayerin sekä punklaulaja Glenn Danzigin, josta kuoriutui kulttimaineikas gootti-Elvis.

Rubin ohjasti Red Hot Chili­ Peppersin Blood Sugar Sex ­Magik -levyllä sulavampaan suuntaan ja balladeihin. Yhtyees­tä tuli yksi maailman suosituimmista.

Seurasi Johnny Cashin yllättävä listanousu estetiikaltaan riisutuilla American-levyillä. Cashin ja Rubinin minimalismia mukailtiin häpeilemättä Vesa-Matti Loirin Ivalo-albumeissa asti.

Myöhemmin tulivat muiden muassa Slipknot, Jay-Z ja Adele, sekä kunkin kerrannaisvaikutus. Nykyään Rubin tunnetaan myös podcastistaan sekä Insta­gramissa 750 000 seuraajalle jae­tuista elämänviisauksista. Ne ovat eksistentialistisia havaintoja luovuudesta ja minuudesta.

Korkeaa filosofiaa on hänen työnsä musiikkituottajanakin. Vaikka Rubin määritteli aikakauden saundit, hän ei ole studiovelho. Hän ei koske laitteisiin vaan kuvailee, miltä asiat voisivat kuulostaa.

”En ole miksaaja”, Rubin summaa. ”Eri tuottajilla on eri lähestymiskulmat. Minulle kyse on mausta, itseilmaisusta ja rajojen koettelemisesta.”

Yleensä voima löytyi karsimalla.

Luovuus ja olemisen taito on pompöösi nimi ja oikea kirjalle, johon Rubin on koonnut ajatteluaan.

Jos Rubin ei teknisesti pakota saundia oikeaan suuntaan vaan tiputtaa muusikot tuntemattomalle maaperälle ja opastaa ottamaan sen haltuun, sama pyrkimys näkyy kirjassa. Kirjan voi avata miltä tahansa sivulta ja napata mukaan muutaman hienon ajatuksen, mutta sen lukeminen tuntuu raskaalta.

Lauseissa on pelkistävän täydellisyyden tavoittelua kuten Rubinin äänimaailmassa. Persoonasta guruvaikutelman takana on vaikea saada otetta.

Rubin suostuu haastatteluun sähköpostitse.

”Halusin ymmärtää periaatteita, jotka ohjaavat toimintaamme studiossa. Sitä, miksi teemme ne valinnat, joita teemme”, Rubin kirjoittaa.

Häntä ei haittaa, että kirja luokitellaan itseapukirjallisuudeksi. ”Kustantajakaverini sanoi, että kaikki kirjat ovat itseapukirjoja. Pidän ajatuksesta. Muuten lokeroinnit kutistavat merkityksiä.”

Rubin käyttää kirjassa vain harvoin anekdootteja taiteilijaelämästään. Vaikka ne ovat niukkoja, niissä esiintyy populaarikulttuurin tunnetuimpia nimiä.

Anekdootit palvelevat suurta tarinaa, joka ei kerro yksittäisistä ihmisistä vaan luovuudesta.

Silti: ketkä tekivät suurimman vaikutuksen?

”Tom Petty oli suurenmoinen käsityötaituri studiossa. Kanye West on peloton, hänen seurassaan on jännittävää. Neil Youngin ote on äärimmäisen puhdas. Hän ei epäröi. Hänen tarmonsa todella inspiroi.”

Kysymykseen, muisteleeko hän erityisen lämpimästi joitain hetkiä, joina hän oli punkin, räpin ja popin pääkallonpaikalla, vastaus on ei.

”Harvoin katson taakse”, Rubin kirjoittaa.

”Minulla oli onni nähdä System of a Down viime viikonloppuna. 60 000 ihmisen yleisö lauloi mukana. Ennen keikan alkua Shavo sanoi, että tänään tuli 30 vuotta täyteen siitä, kun aloitimme työskentelyn yhdessä. Vain tällaiset hetket vievät minut menneeseen.”

Rubin harrastaa transsendenttistä meditaatiota. Henkisyys näkyy kirjassa jo päältä, sen minimalistinen kansi on viittaus Jungin käsitteisiin itse ja ego.

Eräänä esimerkkinä Rubin käyttää Jungin torni-ihannetta: pyöreys muistuttaa elämän kehästä. Jung rakennutti itselleen tornin, mutta mikä on Rubinin oma torni?

”Yksinäisyyteen vetäytyminen, kauneus ja luonto tulevat mieleen. Rauha ilman häiriöitä.”

Ajatukset synnyttävät mielikuvan, johon jokainen voi ladata omat merkityksensä.

Rubinin studion seinillä ei ole kuvataidetta, koska hän ajattelee sen häiritsevän muusikoiden kykyä katsoa sisäänsä.

Ja niin toimii itseapuajattelu, jota kutsutaan luovuudeksikin. Ole huoleti. Oppi tulee sisältä. 

Rick Rubin: Luovuus ja olemisen taito. Suom. Kosti Salminen. 429 s. Otava, 2024.