Reijo Mäki: Lännen mies

Reijo Mäki
Teksti
Karri Kokko

Lue katkelma Reijo Mäen uutuusjännäristä.

1.

Ilta oli pitkällä ja minä sopivasti humalassa. Naisen nimi oli kuulemma Margareetta. Pikaisen arvioni perusteella rouva oli jonkin verran alle nelikymppinen, yleisilmeeltään kookas ja muodokas sekä edestä että takaa. Margareettalla oli suuret, lievästi vinot silmät, joita näemmä kuului räpytellä ehtimiseen, ja näitä sielunsa peilejä rouva oli korostanut melkoisen tuhdilla meikillä. Kasvoille antoivat leimansa myös näyttävät poskipäät ja pöyheä tukka, jonka vaaleus tuskin oli aivan luonnonmukaissta perua.

Leidin keskustelunkäänteiden taso ei ollut kaksinen, mutta mitä väliä. Itselläni kun sanallinen ilmaisu kiteytyi kurkkuun kaadettujen juomien myötä alati kristallinkirkkaammiksi ajatelmiksi. Olin baaritiskin Ptolemaios. Tai jotain.

Margareetta kikatti jutuilleni, vaikkei niitä humalaltaan juuuri tainnut ymmärtää. Mutta sehän on vain plussaa naisessa kuin naisessa, ettei jätä nauramatta ontuvimmallekaan kapakkaroomeon väljähtäneistä nokkeluuksista.

Me kaksi yksinäistä sielua olimme ryhtyneet tarinalle Linnnankadulla sijaitsevan olut- ja sikaribaari Pikku Havannan täyteen ahdetulla baaritiskillä, ja homma oli edennyt juuri niin kuin usein sattuu perjantaiyön pikahakupikkutunneilla.

Se oli selvä peli. Kumpikin tiesi, ettei sirkukseen kannata osstaa lippua, ellei pidä klovneista.

Reijo Mäki: Lännen mies. Otava 2008.