Rakkauden narrina
Näyttelijä Jussi Lehtonen kiertää laitoksissa esittämässä Shakespearen sonetteja, sillä hän uskoo taiteen parantavaan vaikutukseen.
Teksti Hannele Jäämeri
Kuva Kaisa Rautaheimo
(SK 32/2007)
Miehen täytyy olla vähän hullu, että jaksaa tätä. Etenkin kun takana on jo viisikymmentä laitosta. Vanhainkoti, vankila, lukio, syöpäosasto, mielisairaala, kehitysvammalaitos, huumevieroitusklinikka, vanhainkoti, vanhainkoti.
Ja askel on yhä kevyt. Nostan hattua.
Jussi Lehtosen, 33, tapa näytellä on hyvin fyysinen. Nyt hän tuijottaa pyörein silmin, sanat putoavat suusta sylkiryöpyssä. Kohta hän jo liimautuu takaseinään, nyt pyörähtää lattialle, nyt kerjää lähimmän katsojan huomiota kuin koira nelin kontin läähättäen kieli suusta roikkuen.
Sekö aikaansaa liikahduksen? Vai punainen paita? Vai tavoitettu sana sonetista, joka löysi kaikupohjan katsojasta?
Tapahtuu ihme, paikalle kärrätyn vanhuksen silmiin syttyy kiinnostuksen valo. ”Vaikka ruumis on avuton, näkee, että siellä on persoona, joka on elänyt, jolla on kaikki muistot ja tunteet”, Lehtonen sanoo.
”Joskus näen, miten ihmiset valpastuvat melkein puolikuolleesta passiivisuuden tilasta.”
”Mutta joskus tekee pahaa. Pitääkö minun vielä kiduttaa näin sairaita ja hauraita ihmisiä?”
Rakkautta, mustasukkaisuutta, ajan kulua ja kuolemaa, siitä kertovat Shakespearen sonetit. Eikä asioita kierrellä ja kaarrella, niitä mennään suorasukaisesti kohti.
Vanhuksissa herää kirjo tunteita. Joku valpastuu, toinen hämmentyy, ilahtuu, paheksuu. Takana on pitkän elämän kokemukset.
Lukiolaisissa esitys aiheuttaa kikatusta.
Vankilassa taas yhteisön kontrolli on kova, kasvoja ei saa menettää. Entä kun paikalle tulee narri? Joku, joka uskaltaa olla hullu, joka piehtaroi raastavissa tunteissa, samanlaisissa, jotka ovat kenties johdattaneet jonkun katsojista veritekoon? Näyttelijä, joka lopulta tulee roolista ulos Jussi Lehtoseksi ja kysyy, mitäs piditte tyypistä, jota esitin?
Usein syntyy luottamus ja pohja keskustelulle.
Jussi Lehtonen on Suomen Kansallisteatterin näyttelijä. Nyt hän on virkavapaalla toteuttaakseen tärkeän asian. Hän valmisti Kirsti Simonsuuren suomentamista Shakespearen soneteista monologiesityksen yhdessä ohjaaja Pauliina Hulkon kanssa. Suomen Kulttuurirahasto tuki hanketta. Hän kävi koko viime talven esittämässä sitä eri laitoksissa. Tilaa esitykseen tarvitaan vain huoneen nurkkaus ja lavasteeksi tuoli.
Hän meni sinne, minne pyydettiin, julkisilla kulkuneuvoilla, mukanaan nauhuri ja vaatekassi. ”Tämä on myös luomuesitys. Se tuottaa jätteeksi vain jonkin verran nauhurin paristoja”, Jussi Lehtonen sanoo. Nuoruuden ekologinen herätys ei ole hellittänyt, hän pyrkii edelleen omassa elämässään mahdollisimman vähään kulutukseen, ei lennä eikä tilaa sanomalehtiä.
Ekoherätystä seurasi Lehtosella ”jonkinlainen yhteiskunnallinen kutsumus”. Hän on ollut aktivisti Pro Lapinlahti -liikkeessä, joka on ajanut vanhan Lapinlahden mielisairaalan säilyttämistä mielenterveyskäytössä. Yhdistys on järjestänyt sairaalassa myös kulttuuriesityksiä, joihin ovat voineet tulla sekä potilaat, hoitajat, omaiset että ulkopuoliset.
Idea löytyi, kun Simonsuuri pyysi Lehtosta lukemaan muutaman sonetin uuden käännöskirjan julkistamistilaisuudessa. Tässähän on oiva materiaali monologiksi! Rakkaus ei ole ajan narri sai ensiesityksensä Lapinlahden sairaalassa syömishäiriöosastolla. Lehtonen esitti sitä kymmenkunta kertaa myös Kansallisteatterissa.
Sen jälkeen hän on kiertänyt laitoksia. Esitys kuuluu Suomen Mielenterveysseuran Terveyttä kulttuurista -projektiin, jossa taide-elämyksiä tarjotaan ihmisille, jotka joutuvat elämään laitoksissa. Taustalla on ajatus taiteen elämänhalua ja terveyttäkin parantavasta vaikutuksesta.
Nyt takana on 60 esitystä, matkalipun hinnalla. Mutta miksi kaikki tämä vaiva? Miksi Lehtonen ei pysy Kansallisteatterin näyttämöllä, jossa hänellä on vakituinen virka? Siellä hän voisi pokata parrasvalojen takaa sivistyneet aplodit joka ilta.
”Ehkä olen pelännyt, ettei taiteella ole merkitystä. Nyt tiedän että on.”
Aiheesta lisää
Romeon ja Julian ensisuudelma (SK netti 22.2.2007)
Wikipedia: William Shakespeare (suom.)
Wikipedia: Romeo ja Julia (suom.)
Wikipedia: William Shakespeare (engl.)
Romeo ja Julia (Paavo Cajanderin suomennos)
Shakespeare.com
Complete works of William Shakespeare