Psykiatri ja ex-ministeri ihmettelee: Miksi murhat ja rikokset kiinnostavat myös kirjallisuudessa?
Kirjastot ovat nyt erityisen tärkeitä, sanoo Claes Andersson. ”Hyvätkin kirjat unohdetaan nopeasti, ja sitten ne tuhotaan.”
Vaikka kirjojen myynti on laskenut kolme viime vuotta ja viime vuonnakin yli 8 prosentilla, uskoo entinen kulttuuriministeri Claes Andersson (vas), että kyse on väliaikaisesta notkahduksesta.
”Enemmänkin kyse on trendivaihtelusta kuin siitä, että kirja tekisi kuolemaa.”
”Nykyisin varsinkin nuoret ovat koko ajan kiinni laitteissaan, puhelimessa ja tietokoneessa, mutta kommunikoidaanhan niissäkin kielen kautta. Tulee uusia tapoja lukea. Tietokirjojakaan ei enää tarvita samalla tavalla kuin ennen, koska tietoa saa netistä.”
Andersson ennustaa, että lukemisharrastus kääntyy taas nousuun, kun sähköiset kirjat valtaavat markkinat.
Paitsi poliitikkona Andersson tunnetaan myös ahkerana lukumiehenä ja kirjailijana. Hän on kirjoittanut neljä tietokirjaa, viisi romaania, 25 runokokoelmaa ja parikymmentä näytelmää. Hän on myös psykiatri.
Viisitoista vuotta sitten kulttuuriministerikaudellaan Andersson ehdotti keskustakirjaston rakentamista. Nyt hanke on toteutumassa.
”Kirjastot ovat tärkein kulttuurilaitos. Siellä oleva tieto on ilmaiseksi kaikkien käytettävissä. Kun on paljon työttömyyttä, lainausluvut nousevat dramaattisesti.”
Erityisen tärkeitä kirjastot ovat Anderssonin mukaan nyt, kun kirjojen myynti on muuttunut ”parasta ennen markkinoiksi”.
”Hyvätkin kirjat unohdetaan nopeasti, ja sitten ne tuhotaan.”
Vanhoja hyviä kirjoja löytää enää kirjastoista ja divareista, jos niitä ei ehdi lukea tuoreeltaan.
Kirjojen myyntitilastoissa Anderssonin yllätti Jussi Valtosen Finlandia-palkitun He eivät tiedä mitä tekevät huima, yli 73 000 kappaleen myynti.
”Kirja on melkein 600-sivuinen. Sen lukeminen vaatii aikaa ja keskittymistä.”
Osa kriitikoista on teilannut Valtosen romaanin. Andersson liittyy teoksen ylistäjiin.
”Kirja on monitasoinen ja hyvin kirjoitettu. Se tarjoaa paljon tietoa tiedeyhteisöistä ja suuryritysten yrityksestä manipuloida ihmisiä, USA:sta sekä maahanmuuttajien kohtalosta suomalaisessa yhteiskunnassa. Teos on sukua jopa Antiikin draamoille.”
Myös myydyimpien kotimaisten top 20 -listalle päässeet kaksi esikoista, Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia ja Tommi Kinnusen Neljäntieristeys saavat Anderssonilta kiitosta.
”Luen mielelläni suomalaisia kirjailijoita. Meillä on paljon mielenkiintoisia kirjailijoita, jotka kirjoittavat meille tutuista asioista.”
Suomalaisia kirjailijoita on myös Anderssonin omalla top 20 -listalla.
”Palaan aina uudestaan Veijo Meren novelleihin. Säännöllisin välein luen Eeva-Liisa Mannerin, Paavo Haavikon ja Pentti Saarikosken runoja. ”
Lähes 77 000 suomalaista on ostanut Teemu Selänteestä kertovan kirjan Teemu.
”Urheilusta kiinnostuneille Selänne on ikoni. Kuuluu asiaan, että lukenut hänestä kirjoitetun kirjan.”
Sen sijaan se, että viime vuoden käännöskaunon top 20 -listan täyttävät dekkarit, saa Anderssonin mietteliääksi.
”Miksi ainoastaan murhat ja rikokset kiinnostavat”, hän ihmettelee. ”Koko kulttuuri ja koko maailma on täynnä väkivaltaa. Viihdeteollisuus on väkivallan läpikyllästämää. Murhaa murhan päälle, kidutusta, silpomista. Ja aina vain raaemmin. ”
Hänellä on myös selitys väkivallan kiehtovuuteen.
”Väkivalta vetoaa ihmisen alkeellisiin vaistoihin. Jos haluaa rikastua, täytyy myydä väkivaltaa.”
”Toki hyviäkin dekkareita on.”
Anderssonin suosikki on ruotsalainen Håkan Nesser, ”mutta jos lukee vain dekkareita, jää paitsi paljosta”.
Tuoreiden kirjamyyntitilastojen mukaan käännöskirjojen myynti on pudonnut eniten, yli 12 prosenttia.
”Varsinkin nuoret lukevat englanninkielisiä pokkareita, eivätkä kaipaa käännöksiä”, Andersson uskoo. Eniten hän kaipaa hyviä käännöksiä niiltä kieliltä, joita Suomessa ei osata, Aasiasta ja Afrikasta.
Omasta kokemuksestaan Andersson tietää, että yksikin hyvä kirja voi mullistaa koko elämän. Hänelle sellainen on André Giden Ellei vehnänjyvä kuole on vuodelta 1926. Hän luki sen ollessaan kuudentoista.
”Gide kertoo kirjassaan, miten hän löysi itsensä kirjoittamalla ja kuinka kirjoittaminen lopulta muutti hänen elämänsä. Kirja avasi minulle koko kirjallisuuden maailman ja aloin kirjoittaa itsekin.”
Nykyisin hän odottaa eteläafrikkalaisen Nobel-palkitun J. M. Coetzeen teoksia.
”Hän ei ole kirjoittanut ainoatakaan yhdentekevää kirjaa. Hän menee jokaisessa kirjassaan syvälle johonkin tärkeään ongelmaan ja hänen kielensä on uskomattoman tarkkaa.”
Andersson ”fanittaa” myös norjalaista Karl Ove Knausgårdia. Hän on lukenut tämän Taisteluni -sarjan kaikki kuusi osaa, viimeisen virsikirjan tapaisena pienikokoisena painoksena.
”Knausgård kertoo omasta elämästään niin seikkaperäisesti, että se ei ole enää tunnustuksellista, vaan uusi tapa hahmottaa todellisuutta. Häntä lukiessa koko oma elämä tulee mieleen jatkuvasti.”
Anderssonin mielestä tärkeintä on saada lapset ja nuoret lukemaan enemmän.
”Kun tulee lukemisen kärpäsen puremaksi, se kestää loppuelämän. Kirjat ovat pysyvä elämänkumppani. Lukevan ihmisen ei koskaan tarvitse olla yksin, kun on aina joku keskustelukaveri kirjoissa.”