240 vuoden hitit

Taylor Mac piirtää suosikkilauluilla vähemmistöjen ja syrjittyjen historiaa.

musiikki
Teksti
Harri Römpötti

Tiedätkö, mitkä olivat listahittejä vuonna 1776, kun Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi? Ei tiedä tarkasti edes Taylor Mac, koska silloin ei ollut äänitteitä eikä myyntilistoja.

Silti Mac on laatinut esityksen A 24-Decade History of P­opular Music, joka koostuu hiteistä vuosilta 1776–2016. Se avaa Helsingin juhlaviikkojen Huvilan ohjelman.

”Etsin lauluja, jotka kuvaavat aikaansa”, Taylor Mac selittää.

”Ne ovat voineet olla suosittuja Amerikassa tai jossain muualla, ympäri maailmaa tai juutalaiskortteleissa 1930-luvun New Yorkissa.”

Vanhoilla kappaleilla ei edes ole tarkkaa julkaisuajankohtaa. Mac arvelee, että yksi varhaisimpia hänen esityksessään on perinneballadi Black Is the C­olor of My True Love’s Hair, jonka arvellaan periytyvän Skotlannista. Sitä ovat esittäneet muun muassa Pete Seeger ja Nina S­imone.

”Monilla lauluilla on yhteyk­siä halki vuosisatojen. Kun purin osiin ja kokosin uudelleen niin monia muiden kappaleita sovittaja Matt Rayn kanssa, otin riskin ja tein loppuun omaa musiikkiani.”

Alkuperäinen esitys kesti 24 tuntia, ja siinä oli 246 laulua. Sellaisena se on esitetty vain kerran, ensi-illassaan Brooklynissa vuonna 2016. Kiertueell­a se tehtiin viisi kertaa neljän­ä kuuden tunnin rupeamana Y­hdysvalloissa, Australiassa ja Saksassa. Helsingissä nähdään 2,5 tunnin tiivistelmä.

”Myös parin tunnin versio suunniteltiin jo alussa, mutta se muuttuu aina vähän sen mukaan, mitä näen ympärilläni. Kun nyt avaan lehden, näen aina ensimmäisenä sodan. Maailmassa aina vain muutama mies hallitsee melkein kaikkea. Pitää uhrata patriarkaatti!”

Kaliforniassa vuonna 1973 syntynyt Taylor Mac on monipuolinen tekijä: näytelmäkirjailija, performanssi- ja drag-taiteilija, ohjaaja, laulaja-lauluntekijä ja niin edelleen. Hän opiskeli draamaa New ­Yorkissa. Mac on aina vastustanut työllään ihmisten luokittelemista ja lokeroimista.

Juhlaviikot luonnehtii A 24-Decade Historya riemukkaaksi ja yliampuvaksi rituaaliksi, joka koostuu murhaballadeista, diskosta, protestilauluista ja punkista. Sen rakentamisen Mac aloitti jo 2010.

”Oikeastaan se alkoi jo, kun olin 14. Se oli homofobista 1980-lukua. Lähdin San Franciscoon varainkeräystempaukseen, josta olin kuullut. Siellä näin ensimmäistä kertaa h­omoja, kerralla tuhansia marssi­massa kaduilla.”

Taustalla oli aids-epidemia, joka nähtiin vain homojen tautina ja johon Yhdysvaltain hallinto ei suhtautunut tarpeeks­i pontevasti. Kokemus teki Maciin pysyvän vaikutuksen.

”Vaikka homot olivat vihaisia, koska heidän ystävänsä ja yhteisönsä tekivät kuolemaa, he marssivat myös iloisesti. Se ristiriita on ollut kaikkien esitysteni ytimessä. Popin historiassani kartoitan hyljeksittyjä yhteisöjä, jotka ovat syntyneet uudestaan aikojen kuluessa.”

Macin esitys kertoo Amerikan vaihtoehtoisen historian alkaen siitä, kuinka erilaiset vähemmistöt ja hylkiöt rakensivat maata.

”Miten käytämme historian painolastia nyt, kun ilmastonmuutos ja fasismin uusi nousu uhkaavat”, artisti kysyy.

”Iloinen popmusiikki on t­avoittanut ihmiset aina, myös silloin kun heitä on revitty p­alasiksi.”

Mac sanoo hakeneensa menneisyydestä musiikkia, joka voi palvella nykyaikaa. Mukana on myös tuttuja rockin ikivihreitä.

1700-luvun ja nykyajan popu­laarimusiikin suurimmaksi eroksi Mac linjaa mustan musiikin maailmanvalloituksen. Se on tuonut poppiin takapotkun ja svengin.

”Popmusiikki opettaa meille aina alitajuisesti, kuinka kohte­lemme toisia – naisia ja vähemmistöjä. Pop voi olla sekä sala­kavalan vahingollista että kumouksellista. Yritin etsiä eri ajoilta kappaleita, jotka kertovat, kuinka hyviä pystymme olemaan vaikeuksien keskellä.”

Huvilaan Mac tuo bändinsä, jonka kanssa on esiintynyt jo kymmenen vuotta. Hän sanoo, että se on hitsautunut tiiviiks­i kuin perhe. Olennainen osa esitys­tä ovat myös Macin värikkäät puvut.

”Jos sisältö kuulostaa raskaalta, niin muistakaa, että olen viihdyttäjä”, Mac sanoo.

”En yritä opettaa yleisölle m­itään. Tarjoan vain nautinnon kautta muistutuksen, että asioita voi kyseenalaistaa. Musiikin avulla voimme muuttaa maailmaa yhdessä, jos haluamme.” 

A 24-Decade History of Popular Music Helsingin juhlaviikkojen Huvila-teltassa 12. ja 13. elokuuta.