Portti maailmojen välillä

Portisheadin Beth Gibbonsin ääni istuu vaikka puolalaiseen avantgardeen.

levy
Teksti
Tero Alanko

Levy-yhtiöpomo Robert Hurwitz osallistui 30 vuotta sitten konserttiin, jossa esitettiin puolalaisen nykysäveltäjän Henryk Góreckin (1933–2010) kolmas sinfonia, lempinimeltään ”Surullisten laulujen sinfonia”. Hän piti kuulemastaan ja ajatteli, että teoksella voisi jopa olla kaupallista potentiaalia.

Kun Hurwitzin masinoima Górecki-levytys ilmestyi kolme vuotta myöhemmin, sen menestys löi ällikällä. Sopraanolaulaja Dawn Upshaw’n ja Lontoon Sinfoniettan tulkinta myi yli miljoona kopiota.

Surullisten laulujen sinfoniaa on esitetty myös Suomessa, kun on kaivattu sopivan ”helppoa” ja ”populaaria” ohjelmistoa. Vähäeleiseen mutta dramaattiseen musiikkiin on helppo uppoutua, vaikka kokemukset klassisen musiikin parissa olisivat vähäisiä.

Neljättä sinfoniaa Henryk Górecki sävelsi vuosikaudet, mutta sai lopulta valmiiksi vain luonnoksen, partisellin. Viimeistely lankesi hänen pojalleen Mikołaj’lle.

Tämä Varsovassa vuonna 2014 tehty Góreckin kolmannen sinfonian levytys on ainutkertainen Portishead-yhtyeen laulajan Beth Gibbonsin äänen ansiosta. Tavallisesti matalammalla kontra-alttoäänellä laulavan Gibbonsin ilmaisussa on vanhojen blues- ja jazzlaulajien kaltaista raakuutta ja äärirajojen tavoittelua. Sen ansiosta hänen tunnetiloistaan on helppo saada kiinni, vaikka ei ymmärtäisikään puolan kieltä.

Górecki-tulkinta tuntuu luonnolliselta jatkolta Beth Gibbonsin verkkaiselle levytysuralle. Sen kaunis paatos ei ole kaukana vaikka joistain Portisheadin 3-levyn kappaleista tai David Bowien 1970-luvun ambientlevytyksistä.

On myös kiva ajatella, että tämä julkaisu voi toimia porttina kahden toisistaan erillään pysyttelevän maailman – popin ja klassisen – välillä.