Herttainen harjoitelma

Kirjan muoto on sidottu ja moneen kertaan käytetty. Pirkka-Pekka Petelius (s. 1953) toteuttaa sitä säntillisesti.

Yhdysvaltalainen kuvataiteilija ja kirjailija Joe Brainard (1942-1994) julkaisi originellin ja vaikutusvaltaisen I Remember -muisteluteoksen vuonna 1970. Siinä hän kertoi lapsuudestaan Oklahomassa ja elämästään New Yorkissa. Vapaasti ajatuksesta toiseen virtaava kirja koostui lyhyistä, satunnaisen oloisista muistoista, jotka kaikki alkoivat samalla tavalla: ”I remember…”

Ranskalainen kirjailija Georges Perec julkaisi kokoelman omia muistojaan Je me souviens aika pian Brainardin perään. Ruotsalaisen historioitsijan Peter Englundin samaa esitystapaa käyttänyt – ja Peteliuksen tämän muodon pariin houkutellut – Jag kommer ihåg -kirja ilmestyi vuonna 2016. Nostalgisen nimen keksiminen Peteliuksen kirjalle tuntuu tyylirikolta.

Brainard julkaisi muistelmansa 28-vuotiaana. Petelius kirjoittaa keskimäärin 60 vuotta vanhoista asioista. Lähtökohdat ovat hyvin erilaiset. Peteliuksen tarinoissa on kyse kauan sitten tapahtuneesta, jota hänen mielensä on työstänyt vuosikaudet.

Kirjansa jälkisanoissa Petelius sanoo pyrkineensä kuvaamaan lapsuuttaan ”siten kuin aidosti ja myöhemmin tulkitsematta, arvottamatta tai tuomitsematta kykenen”. Monet tapahtumat ja kokemukset ovat hyvin tuttuja ja samastuttavia – jopa itsestäänselvyyksiä – muillekin 1950-luvulla, 1960-luvulla ja jopa 1970-luvulla syntyneille. Peteliu­s o­nnistuu tekemään yksityisestä yleistä, mutta sykähdyttäviin oivalluksiin kirja johtaa vain harvoin.

Peteliuksen lapsuuden perhe tuli toimeen hyvin. Heillä ei syöty ranskanleipää ja ­lauantaimakkaraa, vaan ”ruisleipää tai seka­leipää ja kinkkua tai meetvurstia”. Kaksi aikuista ja kolme lasta viihtyivät yhdessä. Vaikeuksia ei juurikaan ollut tai niitä Petelius ei ainakaan muista.

Välillä muistoihin livahtaa outo sävy. Kun Petelius muistelee esimerkiksi Mäntysuovan paloja ja Pectus-pastilleja, ensimmäisenä puskee mieleen, että niitähän myydään edelleen joka paikassa.

Tietysti Peteliuksen kirjaa luetaan hänen myöhemmän elämänsä valossa. Petelius mainitsee monia hittilauluja, tv-sarjoja ja elokuvia, mutta niihin liittyvät muistot ovat enimmäkseen niukkoja. Mukavista luontokokemuksista ja erityisesti linnuista hän kertoo tarkempaan kuvailuun intoutuen.

Brainardin mielleyhtymämetodia käytetään edelleen erilaisilla kirjoituskursseilla. Sen avulla on helppo päästä kirjoittamisen alkuun. Peteliuksen kirjastakin jää päällimmäiseksi herttaisen harjoitelman maku. 

Pirkka-Pekka Petelius: Ensilento ja viimeinen mohikaani. 222 sivua. Siltala, 2024.