Kaukaisen Maan laulut

Kotimainen ekologinen runous on harpannut valovuosien päähän 1970-luvusta ja Risto Rasan kaltaisten pioneerien minimalistisista arkihavainnoista. Muun muassa Pauliina Haasjoen Nausikaa (Otava 2022), Virpi Alasen Lento (Poesia 2023) ja Ville Hytösen Vaivanaika (Enostone 2023) ammentavat scifi- ja dystopiakuvastosta.

Pisimmällä on biologiaa, tähtitiedettä, kansanperinnettä ja mytologiaa yhdistelevä Elli Leppä (s. 1980). Tähtivaeltaja-lehden kriitikkonakin vaikuttavan Lepän runot ovat yhtäältä ekokriittistä julistusta ”Tukholman Pyhän Gretan” hengessä; toisaalta ihmiskunnan kohtalonkysymykset asettuvat mittasuhteisiinsa Aurinkokunnan ulkokehältä katsottuna. ”kaikki mitä tiedän / yhden kivipallon pinnalla / holtiton kompleksisuus / muurahaismaiset sivilisaatiot, niiden / paimentolaiskulttuurit paistinlastat parlamenttitalot / etäältä katsottuna valonkajastus ja / radioaaltojen loittonevat kehät eivät / kanna kovin kauas”, Leppä maalailee viidennessä kokoelmassaan Pilvipuut.

Entä sitten kun kivipallo on saatettu kaatopaikkakuntoon? Yhdysvaltain uuden hallinnon vastaus tiedetään jo. Elon Muskin visioissa Marsin asuttaminen on ensi askel uusille löytöretkille. Lepän kunnianhimoinen avaruusodysseia on vastakirja tekno-optimisteille ja planeetta B:n haikailijoille. Pilvipuut kuvaa tähtienvälisen matkailun ja toisen planeetan maankaltaistamisen hitautta ja vaikeutta. Mikä vain voi mennä pieleen tähtilaivan matkalla. Vieraalla planeetalla jo Maan mikrobit voivat vahingossa laukaista käsittämättömän joukkotuhon.

Pilvipuissa tähdätään Tau Ceti K:n rosomaisemiin, 3.7 parsekin tai 12 valovuoden päässä meistä. Luotaimet ja mönkijärobotit ovat löytäneet sieltä ilmakehän ja lupaavia jäkäläyhdyskuntia. Vapaaehtoiseksi lähtee geologi nimeltä Kvartsi. Sivullinen tarkkailijahahmo muistuttaa Maarit Verrosen romaanihenkilöitä: Kvartsi on paennut ihmissuhteissa kohtaamiaan pettymyksiä ja puhumattomuutta akateemiseen suorittamiseen. Häntä ajaa paitsi meteorologi-isältä peritty tiedonhalu, myös halu päästä mahdollisimman kauas kaikista melodraamoista.

Painottomassa tilassa uhkaa luiden haurastuminen. Tähtienvälinen rannattomuus voi käydä ylivoimaiseksi psyykelle. ”Elossapitojärjestelmän kehtolaulu” ei korvaa päivän ja yön puuttumista. Siksi suurin osa matkasta tehdään nukutuksessa tai syväjäässä.

Tau Ceti K:n asuttajat ilmentävät silti parasta meissä: ”–– etsimistä löytämistä pyrkimystä / suurempaa ymmärrystä kohti”. He eivät halua toistaa kolonisaation virheitä, vaan käydä nöyrästi kuokan ja lapion kanssa istutustöihin. Kenties jälkeläiset pärjäävät ilman kupuja ja suojapukuja. Sobriost-aluksen nimi viittaa Lepän kotijumalan, ekologisen ja feministisen scifin uranuurtajakirjailija Ursula K. Le Guinin Maameren tarinoihin.

Leppä pohtii Fermin paradoksia eli älyllisen elämän harvinaisuutta maailmankaikkeudessa. Runoilija tekee myös kunniaa Aurinkokuntamme tutkimuksen hiljaisille uskollisille, ”kuvittelun kantomatkaa” laajentaneille luotaimille ja satelliiteille. Villit, psykedeeliset yksityiskohdat viehättävät. Mars-mönkijä Perseverance näyttäytyy punaisen planeetan yksinäisenä zen-erakkomunkkina. James Webb -avaruusteleskooppi on ”pientä riemastunutta nuottia” laulava tähtikukka ja kirkassilmä.

Scifi-runoutemme yksi lähtölaukaus oli CMX:n albumi Talvikuningas (2007). Se sopii hyvin myös Lepän runojen soundtrackiksi. 

Elli Leppä: Pilvipuut. Runoja, 143 s. Nysalor-kustannus, 2024.

Jani Saxell on helsinkiläinen kirjailija ja kirjallisuustoimittaja.

Teksti on julkaistu alun perin Parnasso-lehden numerossa 2/2025. Parnasson voit tilata täältä.

Tekstiä on muokattu 2.5.2025 klo 15.21. Lisätty tieto, että teksti on julkaistu Parnassossa.