Päiväkirjoja ja scifiklassikoita
Cisco Kid ja Halo Jones ovat klassisia sankarihahmoja. Heikki Kemppainen kuvaa parantumatonta sairautta koskettavasti, Matti Komulainen kirjoittaa.
Petteri Tikkanen debytoi Black Peiderina 25 vuotta sitten. Miehisyyttä tutkiva alter ego avaa koronakokemuksiaan Kova-albumissa, jonka Tikkanen tussasi viidelle vessapaperirullalle. Formaatti pakottaa tiivistämään. Pehmopaperipäiväkirja tuo yksityiset ja yhteiset arkihavainnot iholle.
Kulttuurivaikuttaja Pauli Kallio ja arkkitehti Riina Sirén kävivät Roomassa. Residenssiloki Vastahakoisen matkailijan merkintöjä avaa ikuista kaupunkia välähdyksinä, joissa samoillaan kaduilla, levykaupoissa ja konserteissa.
Riina Sirén ikuistaa matkakokemuksia selkeän naturalistisesti. Arkkitehdin ajatuksia kohteen erityispiirteistä olisi kuullut mieluusti enemmänkin.
Sami Makkonen on tutkinut töissään kansanperinnettä Kalevalasta lähtien. Sielujen kutoja luo kauhua muinaisuskosta. Sukulaisvierailusta käynnistyvä tarina vie mystisiin huuruihin.
Käsittelemättömät traumat kiihdyttävät tapahtumia. Makkosen tumma käsiala tehostaa synkkää saagaa.
Tunteisiin käy myös Hyvää yötä, äiti, kuvaus lähiomaisen parantumattomasta sairaudesta. ”Aivoinfarkti oli käännekohta äidin muistisairaudessa”, Heikki Kemppainen kertoo.
Selkeinä hetkinä äiti palaa kokemuksiinsa evakkona sota-ajan Ruotsissa. Kemppaisen tapa piirtää ääriviivoin tekee koskettavasta esityksestä yleispätevän.
Delaf eli Marc Delafontaine sepittää uusia kepposia Niilo Pieliselle. Kanadalaistaiteilija buustaa samalla konttorilorvijan tempausten raivostuttavuutta. Hahmot ovat täydellisiä kopioita André Franquinin originaaleista, samoin miljööt ja ajankuva. Ikonisen Spirou-lehden toimituskunta puurtaa edelleen printtijulkaisua kuin viimeistä päivää.
Brittiläinen 1980-luvun viikkosarjis 2000 AD esitteli feministisen toimijan, joka oli melko tavallinen nuori nainen, ei supersankari. Nyt koviin kansiin pakatussa trilogiassa Halo Jones päätyy ahdistavasta slummista avaruuteen. Seikkailut kovettavat hänestä selviytyjän. Kerrontaa syventävät huikeat käänteet, upea piirrosjälki ja Jukka Heiskasen suomennoksen hillitön uuskieli.
Vastaava klassikko on Cisco Kid. Musta ratsastaja sisältää argentiinalaisen José Luis Salinasin taidokkaita ja detaljikkaita 1950-luvun strippejä. Hahmot ovat paitsi ilmeikkäitä myös moniulotteisia. Tärkein on meksikolainen sankari, joka ei ole stereotyyppinen latino. Tarinat erottuvat western-vakioista: Osakehuijarissa keinotellaan kaivosyhtiöllä, Red Riatassa hamutaan mediamainetta.
Ville Makkosen mangatyylisessä Linnavainio 3:ssa Suomi napapiirin tuntumassa joutuu yliluonnollisten tapahtumien temmellyskentäksi. Makkosen ensialbumista on tallella pikkukaupungin blues, joka on läsnä pienten piirien sanailussa ja kähinöinnissä. Kun pahuus ujuttautuu maisemiin, graafinen revittely kiihdyttää kerrontaa. Kuvat täyttävät paikoin aukeaman.
Myös Jeff Hawke mittelee erilaisten voimien kanssa albumissa Jeff Hawke – Ylivaltias. Brittiläinen tieteissarjakuvan agenttisankari on idealistinen hahmo, joka ratkoo konflikteja diplomatialla. 1950–1960-luvun mustavalkoista mielenmaisemaa rikastuttaa kosminen oliogalleria.
Pauli Kallio, Riina Sirén: Vastahakoisen matkailijan merkintöjä – Rooma. 64 sivua. Suuri Kurpitsa, 2024.
Alan Moore, Ian Gibson, Barbara Nosenzo: Halo Jonesin balladi. Suom. Jukka Heiskanen. 216 sivua. Zum Teufel, 2024.
William Patterson, Sydney Jordan: Jeff Hawke – Ylivaltias. Suom. Asko Alanen, Sauli Santikko. 152 sivua. Jalava, 2024.








