Petteri Iivosen toinen Sibelius-kilpa: Edelleen ihmelapsi?
Petteri Iivonen. Kuva Roni rekomaa / Lehtikuva.
Sibelius-viulukilpailun kolmen päivän mittainen finaali alkaa tänään tiistaina. Kuuden nuoren kilpailijan joukossa on myös 23-vuotias Petteri Iivonen, joka soittaa konserttonsa tämän ja huomisen illan aikana. Voittaja selviää torstaina.
Iivonen osallistui arvostettuun kilpaan myös vuonna 2005. Silloin nuoren lupauksen taidot eivät vielä riittäneet välierä- saati finaalipaikkaan.
Tällä kertaa finaalipaikka irtosi – alku- ja välieräsuoritukset ovat kuunneltavissa ja katseltavissa YLE Areenassa. Varsinainen koitos kuitenkin alkaa vasta tänään, kun finaali käynnistyy kello 18. Suoraa lähetystä on myös mahdollista seurata verkossa.
Toimittaja Rami Kangas kirjoitti 18-vuotiaasta Iivosesta Suomen Kuvalehden numerossa 46/2005. Ovatko ihmelapsen ja huippulahjakkuuden arvonimet vielä paikallaan?
Ihmelapsen omat sävelet
Viulisteihin usein yhdistetyt ihmelapsen tai huippulahjakkuuden käsitteet ovat 18-vuotiaan Petteri Iivosen kohdalla täyttä totta.
Helsinkiläinen Iivonen voitti tammikuussa Kuopion viulukilpailun – sen nuorimpana osanottajana – ja vastoin yleisön ennakko-odotuksia. Hän osallistuu tällä viikolla alkavaan kansainväliseen Jean Sibelius -viulukilpailuun Helsingissä.
Iivonen saapuu haastatteluun soitonopettajansa Tuomas Haapasen luota. Hän on käynyt harjoittelemassa Sibelius-viulukilpailun pakollista modernia teosta.
”Aika hankalaa tekstiä”, hän sanoo.
Teos on Esa-Pekka Salosen Lachen verlernt. Kappaleen avulla tuomaristo arvioi soittajan taitoja modernissa musiikissa.
Teos ei ole Iivosen mielimusiikkia.
”Kukaan ei taida uskaltaa säveltää melodista nykymusiikkia. Kyllä romanttinen musiikki on paljon kiitollisempaa soitettavaa.”
”Modernissa musiikissa teoreettinen ajattelu on mennyt usein väärään suuntaan. Se on aivan liian vaikeaa, eikä muisteta, kenelle musiikkia tehdään: yleisölle.”
Jännitykset jännitetty
Yleisö odottaa nuorelta Petteri Iivoselta paljon.
Kirjoittamaton sääntö on, että Kuopion kilpailun voittaja osallistuu Sibelius-viulukilpaan, usein suomalaisten ennakkosuosikkina.
Kumpikin kisa järjestetään viiden vuoden välein, aina samana vuonna. Kotimainen Kuopio alkuvuodesta, kansainvälinen Sibelius-kisa loppuvuodesta.
Kuopion voittajalla on ollut hyvät edellytykset edetä Sibelius-kilpailussa finaaliin. Vuonna 2000 Kuopion voittaja Pietari Inkinen saavutti kilpailussa neljännen tilan. Vuonna 1995 Pekka Kuusisto voitti historiallisesti kummatkin kilpailut.
Kaikki Kuopion suomalaiset menestyjät – Pyry Mikkola, Pekka ja Jaakko Kuusisto sekä Pietari Inkinen – ovat olleet professori Tuomas Haapasen oppilaita. Niin on myös Iivonen.
Tämän luulisi lisäävän ennakkopaineita, mutta Iivonen kumoaa väitteet.
”En ole paineenottajatyyppiä.”
”Kuopiostakin mieleenpainuvinta olivat kilpailutoimisto ja sen kaksi naistyöntekijää. Kun piti harjoitella, istuin ja juttelin heidän kanssaan suurimman osan ajasta, söin pullaa ja join kahvia.”
Iivonen vieläpä väittää, etteivät esiintymiset enää jännitä.
”Sen verran on tullut esiinnyttyä, välillä liian vähällä valmistautumisella, että olen oppinut pois jännityksestä. Ja on se luonteessakin. Esiintyminen on kivaa. Oikeastaan odotan vain, että pääsen lavalle”, hän selvittää.
Jännittävintä Iivosen mielestä on lavalle kävely.
”Viulun soidessa kaikki on sitten taas ihan natural, luonnollista.”
Kaljaasin matkassa
Petteri Iivonen soittaa OKOn omistamaa huippuviulua, Ferdinandus Gaglianoa vuodelta 1767. Sopimusta on jäljellä vajaa kolme vuotta. Mikäli kilpailumenestys jatkuu, hän todennäköisesti hankkii oman arvoviulun.
OKO omistaa myös harvinaisen Stradivariuksen, mutta Iivonen rankkaa oman Gaglianonsa – tuttavallisesti kaljaanon tai kaljaasin – vielä korkeammalle. Se on hänestä aivan loistava yksilö: helmi.
”Kovaääninen, oikea tykki”, hän kuvailee.
Hän muistuttaa, ettei viulu vielä tee soittajaa. Hyvä soittaja saa huonommastakin soittimesta mehut irti.
”Gagliano sopii tyyliini, joka on vähän erilainen, välillä jopa karkea.”
Iivonen on tarkka siitä, ettei kopioi muiden soittajien tyyliä. Yksilöllisellä tyylillä saa paremmin yleisöä.
»Nykyään on aika vähän persoonallisia soittajia. Tekniikkaa korostetaan liikaa.»
Hän siteeraa viulistilegenda Isaac Sterniä, joka on sanonut: ”Älkää menkö yleisön luo, vaan tuokaa heidät luoksenne.”
Iivonen koettaa toteuttaa oppia. Välillä se on vaikeaa.
”Olen harjoituksissa usein huono. Kun olin kerran Vivo-orkesterin solistina, harjoituksissa meni kaikki systemaattisesti penkin alle. Porukka ihmetteli, että mikä ihmeen tyyppi tuokin on. Konsertti onnistui kuitenkin loistavasti.”
Jutun voi lukea kokonaan alkuperäisessä muodossaan täältä (pdf-tiedosto).