Ajan virrassa

Kun Helsingin Lauttasaaressa asuneet pojat perustivat The Islanders -yhtyeen, Pepe Willbergistä tuli sen komppikitaristi.

Yhtye houkutteli laulajakseen Dannyn, mutta myös Willbergillä oli omia lauluosuuksia. Syksyllä 1964 Danny lähti armeijaan ja The Islanders hajosi.

Seuraavaksi Willberg lauloi ja soitti suositussa Jormas-yhtyeessä. Sen hajottua hän perusti kunnianhimoisen Pepe & Paradisen. 1970-luvun lopulla Willberg kiersi muutaman kesän Danny-shown mukana.

Kesällä 1999 Willberg esiintyi Helsingin olympiastadionilla Mestarien jäsenenä. Ensimmäisen kultalevynsä Willberg sai vasta vuonna 2014 ilmestyneestä Pepe & Saimaa -albumista.

”Pepe on kiinnostava hahmo, koska hänen kauttaan voi kertoa suomalaisen popin lyhyen oppimäärän”, sanoo Pepe–dokumenttielokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja Severi Koivusalo.

Willbergin urassa Koivusaloa viehättävät sattuma ja herkkyys. Willbergin päämäärä ei ole ollut pyrkiä esiin ja menestyä. Hän on kellunut ajan virrassa ja tehnyt sitä, mitä haluaa.

Koivusalon mielestä Willbergin asenne tulee hienosti esiin Pepe & Paradisen Toiset meistä -laulussa: ”Niin ovat toiset meistä laivoja / jotka löytävät väylänsä yksin / Niin ovat toiset meistä laivoja / jotka poijulta poijulle käy.”

Popmusiikissa on kaksi reittiä, joista toinen on vaikka Dannyn ja toinen Willbergin.

”Danny on kulkenut päämäärätietoisesti poijulta poijulle yleisöä palvellen. Pepe ei ole ikinä yrittänyt palvella ketään”, pohtii Koivusalo. ”On hyvin lohdullista, että myös ajelehtimalla voi tehdä ainutlaatuisen uran ja jättää merkittävän taiteellisen jäljen.”

Pepe-dokumenttia tehtiin noin kolme vuotta. Sen aloittamisen aikaan Sauli Miettinen kirjoitti Willbergistä elämäkertaa (Pepe Willberg – Muuttuvat tiet, Otava 2022). Kolmikko istui tuntikausia Pepen kotona ja jutteli kaikesta mahdollisesta.

Koivusalo tunsi Willbergin jo lapsuudestaan 1990-luvulta. Se auttoi luottamuksen rakentamisessa.

Willberg asui tuolloin nykyisin Poriin kuuluvassa Söörmarkussa. Hänellä oli kotistudio. ”Pepe teki siellä faijan kanssa mainosmusaa. Ysärin alussa he tekivät myös kannatuslaulun Kiekko-Espoolle”, Koivusalo kertoo.

”Olennainen asia luottamuksessa on myös jaettu rakkaus musiikkia kohtaan. Halusin tehdä elokuvan ennen kaikkea musiikista ja sen merkityksestä, en riepotella yksityiselämää.”

Severi Koivusalo kasvoi kiinni elokuvantekoon jo lapsena. Hänen isänsä, elokuvantekijä ja koomikko Timo Koivusalo teki viitenä kesänä peräkkäin Pekko Aikamiespoika -leffan. Komediat kuvattiin Päijänteen länsirannalla sijaitsevassa Pihlajakosken kylässä.

Kesän ajan Koivusalot asuivat asuntovaunussa. Operaation tukikohtana toimi vanha kyläkoulu, johon Mikko Niskanen oli rakentanut elokuvastudion luovuttuaan ateljeekodistaan Käpykolosta.

”Pekko-leffojen kuvaaminen oli mulle kuin kesäleiri. Kun sitä nyt miettii, niin olihan se eriskummallinen ympäristö. Esko­ Nikkari ja muut pyörimässä sirkuskaravaanin keskellä.”

Poikkeuksellinen maailma jatkui kuvausten ulkopuolelle. Elokuvan editointipöydässä oli ainakin tuhat nappulaa ja se tuntui avaruusalukselta.

Severi Koivusaloa jännitti ”ihan helvetisti”, kun elokuvan leikattu versio näytettiin Willbergille ensimmäisen kerran.

Willbergillä ei ollut selkeää käsitystä, mitä tuleman pitää.

”Leffassa ei rakenneta patsasta Pepelle, vaan tuodaan esiin vähän hönömpiäkin juttuja”, sanoo Koivusalo.

”Tuntui kreisiltä, että Pepe naureskeli itselleen samoissa kohdissa kuin ulkopuoliset. Koen sen niin, että nykyään hän katsoo itseään lämpimästi eikä ota asioita liian vakavasti.”

Pepe-dokumentissa käytetään runsaasti vanhaa arkistomateriaalia. Lähelle nykyhetkeä sijoittuvissa jaksoissa Willbergiä kuvataan muun muassa laulutunneilla opettelemassa Pajatso-oopperan aariaa, päiväunilla ennen keikkaa, kiireisessä takahuoneessa ja Helsingin Musiikkitalon lavalla.

”Olen hirmu onnellinen tästä leffasta”, Koivusalo sanoo.

”Siinä käsitellään Pepen musiikin ohessa aika paljon muutakin. Esimerkiksi ajan kulua ja sen rajallisuutta.”

Pepe elokuvateattereissa 4. lokakuuta.