Instituutio nimeltä Pearl Jam
Eddie Vedder piehtaroi aikamme kipupisteissä.
Americana-hipsteri
Pokey LaFarge on roots-dandy Los Angelesista. Huoliteltu musiikki ja imago ovat yhtä aikaa 1920- ja 2020-lukua. Juuret ovat syvällä vanhassa jazzissa ja bluesissa, mutta soundit tätä päivää. Taiten tuotetulla Rock Bottom Rhapsodylla vaikutteita haetaan myös viihdemusiikista ja vanhasta teinipopista. Kauniin musiikin vastapainona on usein synkkä teksti. Jouset ja mainio jazz-kitaristi Joel Patterson sitovat levyn yhteen.
Pokey LaFarge: Rock Bottom Rhapsody. New West.
Brunssipoppia
Kanadalainen TOPS luottaa pehmeisiin vibraatioihin. Neljännellä, I Feel Alive -levyllä yhtye hioo hillityn indiepop-soundinsa huippuunsa. Selkein vahvuus on laulaja Jane Pennyn eteerinen tulkinta. Olennaista on tasapainoinen bändisoitto. Kasarisyntikat ja kitarat liittoutuvat kevyeen tanssiin. Unenomainen hyggeily sopii sunnuntaiaamuun, vaikka brunssin taustalle.
TOPS: I Feel Alive. Arbutus Records.
Viimeiset grunget
30-vuotiaaksi instituutioksi Pearl Jam on hyvässä vedossa. Kunnianhimoinen ja korkealentoinen Gigaton kurkottaa moneen suuntaan. Selkeää musiikillista visiota ei ole, mutta se ei haittaa. Eddie Vedderin intensiivinen laulu piehtaroi aikamme kipupisteissä. Sovituksiin on panostettu ja vaikutteita haetaan jopa Talking Heads -tyylisestä discorockista. Gigaton tuskin nousee klassikoksi, mutta yllättää luomisvoimallaan.
Pearl Jam: Gigaton. Republic.