Parnasso: Yksikään ulkomaalainen ei sano ”Minä ei jummarta” – Kirjassa monikielinen maailma on kirjailijan ja kääntäjän valintojen tulos

Essee: Mika Waltari käytti kieliä toisin kuin Pajtim Statovci. Kirjailijat ovat myös kielessään yhä tietoisempia monikulttuurisuuksista, kirjoittaa Markus Leikola Parnasso-lehdessä.

kääntäminen
Teksti
Markus Leikola

”Mitä verkottuneempi ja monikulttuurisempi maailma, sitä enemmän joudutaan ratkaisemaan mitä kieltä, miten ja millä merkityksin kirjoitetussa tekstissä käytetään”, kirjoittaa kirjailija Markus Leikola Parnasso-lehdessä. Suomen Kuvalehti julkaisee aiemmin Parnassossa ilmestyneitä tekstejä verkossa.

 

Sekä kotimaisesta Rauhantekijä-televisiosarjasta että ranskalaisesta Le Bureausta käydyssä keskustelussa on ihasteltu teosten monikielisyyttä: kuinka sarjan hahmot puhuvat keskenään aina joko äidinkieltään tai uskottavaa lingua francaa ja kuinka tämä lisää fiktion uskottavuutta, nimenomaan verisimilitudin mielessä.

Toki keskiverto suomalaiskatsoja saa repliikit edelleen eteensä merkkimäärältään ja fonteiltaan rajoitettuina tekstityksinä, joissa kaikki alkukielet puristetaan kotimaiselle kielelle. Ja vastaavasti alkuperäiset repliikit on konstruoitu yleensä yhdessä tulkintakehikossa, joka on vähintään länsieurooppalainen.

Suomentajien nettiyhteisöissä on keskusteltu sitten jo syvällisemmin: on kaivattu lisää tietoa siitä, millaisia kielellisiä ja kulttuurisia konsultteja on käytetty käsikirjoitusvaiheessa, ja harvinaisempiin kieliin erikoistuneet suomentajat ovat bonganneet alkuperäisissä repliikeissä sellaisia virheitä, jotka menevät iloisesti ohi turkkia, arabiaa tai farsia auttavasti osaavalta (kuten minulta) tai kokonaan osaamattomalta.