Neron­leimauksia ja nostalgiaa

Pariisin Kevään piti olla Arto Tuunelan (s. 1979) sooloprojekti. Sen aloittaessaan Tuunela soitti ja lauloi raskaasti ajan hengessä rokanneessa Major Label -yhtyeessä.

Orastava suosio muutti suunnitelmat. Toisen albumin (Astronautti, 2010) tienoilla Tuunela kasasi kaveripiiristään keikkailevan bändin. Se saattoi olla ratkaiseva päätös Pariisin Kevään tulevaisuuden kannalta.

Menestykseen vaikuttivat myös Tuunelan tekemät laulut. Tämän kylän poikii ja Kesäyö soivat paljon radiossa ja sopivat täydellisesti festivaalilavoille. Aika pian Pariisin Kevät oli kuin muutkin kitarapopbändit. Jossain on tie ulos -levyllä (2013) musiikista oli hiertynyt pois enin osa ”kokeilevasta” ja ”vaihtoehtoisesta”.

Perinteinen bändimeininki ei oikein sopinut Pariisin Keväälle. Arto Tuunela taisi itsekin huomata sen ja keräsi kaikki langat takaisin omiin käsiinsä.

Kuume-levystä (2017) lähtien­ Tuunela ja hänen tuottajakumppaninsa Artturi Taira ovatkin matkanneet toiseen suuntaan.

Sun yö on pian täällä -albumi on ensimmäinen melkein viiteen vuoteen, mutta silti välittömästi tunnistettava.

Sen elektroninen pop on kevyttä ja miellyttävän melodista, kuin koko kansan versio Ruusujen korkealentoisesta musiikillisesta konseptista. Mielleyhtymää alleviivaa se, että Tuunelan lauluääntä on muokattu paljon ja kaikkialla.

Uuden levyn raukeasti alkava nimiraita Sun yö on pian täällä sitoo yhteen monta maailmaa ja lupaa paljon. Puhu mulle -kappaletta kuljettaa The War on Drugs -yhtyeestä muistuttava sinnikäs poljento ja sen soolokohdan täyttää mainio Daft Punk -viite – jonkinmoinen Kesäyö-hitin nu metal -osuuden antiteesi.

Kolmas erityisen onnistunut laulu on Haaveet, haaveet. Sen lyhyt intro laittaa miettimään, missä olen kuullut tuon melodian aiemmin. Avainsanojen toistoon perustuva koukku on neronleimaus, ehkä myös kunnianosoitus Rauli Badding Somerjoelle. Uusi musiikki pitää tasonsa koko albumin mitan, mutta voisi herättää enemmän huomiota. Toisaalta ainahan se on ollut pikemmin ujoa kuin räiskähtelevän ekstroverttia.

Pariisin Kevät on ollut mukana niin pitkään, että vanhimmista hiteistä on ehtinyt tulla nykyisten nelikymppisten nostalgiaa ja turvalauluja. Se on sukupolviyhtye, jonka olemukseen kuuluu paljon pysyvää.

Onneksi Tuunela ja Taira myös seuraavat, mitä nykyhetkessä tapahtuu. Se on usein hedelmällisempää kuin saman pölkyn sahaaminen vuosikymmenestä toiseen. 

Pariisin Kevät: Sun yö on pian täällä. Fullsteam, 2024.