Uusille näyttelijöille ei ole tilaa
Elina Knihtilä häikäisee teatteriaiheisessa esityksessä, joka ei aina jaksa innostaa, Markus Ånäs kirjoittaa.
2
MIN
Joskus kannattaisi kirjoittaa siitä, mikä tulee helposti, opettaja ehdottaa tekstin kanssa tuskailevalle oppilaalleen teatterialan koulussa.
Neuvo esitetään Q-teatterin näytelmässä Opettaja, nyt, ja se lienee ollut mielessä myös itse näytelmää tehdessä.
Sillä mistä näytelmän kirjoittaneen, 2010-luvulla dramaturgian professorina Teatterikorkeakoulussa toimineen Katariina Nummisen on helppoa kirjoittaa?
Näytelmien kirjoittamisesta.
Opettaja, nyt on sukua romaaneille, joiden pääosassa ovat tekstiensä kanssa kamppailevat kirjailijat. Fiktion läpi puskee luultavasti paljon omakohtaisesti koettua.
Teatterin kirjoittamisen opettamista kuvaava teksti lämpiää sisään. Sitä voi verrata maalauksiin, joissa tutkitaan värien suhdetta toisiinsa. Olisiko niiden paikka gallerianäyttelyiden sijaan akateemisissa oppimateriaaleissa?
Toisaalta Opettaja, nyt on huomattavan huolellista, innostavaa teatteria. Se on ilmaisussaan paikoin kirurgintarkkaa.
Lavalla nähdään Q-teatterin näyttelijöitä kolmesta sukupolvesta. Erityisesti Elina Knihtilä on opettajana suorastaan häikäisevä.
Näyttelijäntyö on etevää eikä ilmaisu haparoi. Knihtilä on roolissaan uskomattoman luonteva.
Ylenmääräistä karrikointia ja helppoja kikkoja vältetään. Erityisesti kunnostautuu Eero Ritala, joka tekee monta sisäistettyä henkilöä.
Silti mieleen nousee kysymys, miksi tästä pitäisi innostua, erityisesti ensimmäisen puoliajan loppupuolella. Oppilaan raskassoutuisen, ”syvällä uivan” tekstin analysointi uhkaa haukotuttaa.
Kun mukaan otetaan kerroksia opettajan päällisin puolin erilaisilta omilta opiskeluajoilta 1980- ja 1990-luvulla, näytelmä alkaa kulkea paremmin ja herättää yleisössä hyrinää.
Valtioneuvoston ja kuntien kulttuurin rahoitukseen viime vuosina kohdistamat leikkaukset ovat olleet teattereille rajuja. Niiden yksi seuraus on se, että yhä useampien näytelmien keskeiseksi sisällöksi on tullut teatteriin kohdistettujen säästöjen kritisointi. Esityksissä on samalla perusteltu, miksi teatteri on tärkeää ja tutkittu teatterin olemusta.
Milja Sarkolan ohjauksessa ei säästellä. ”Taide on kuollut”, Opettaja, nyt julistaa. Uusia näyttelijöitä ei kannata kouluttaa, koska heille ei ole tilaa.
Ennen oli paremmin, tulevaisuutta ei ole. Tähän päästiin.
Katariina Numminen: Opettaja, nyt. Ohjaus: Milja Sarkola. Q-teatteri (Tunturikatu 16) 5.12. asti.