Tyttöjen ­välisestä ystävyydestä

Suomalaista tv-sarjaa on harvoin ylistetty yhtä paljon kuin Munkkivuorta. Jani Volasen käsikirjoittama ja ohjaama draamasarja palkittiin Kultainen Venla -gaalassa vuoden 2022 parhaana.

Munkkivuori sijoittui 1980-luvun alkupuolelle. Merkillistä katoamistapausta tarkasteltiin kerrostalon lasten näkökulmasta. Kerronta oli verkkaista, tunnelma painostava.

Volanen käsikirjoitti myös Munkkivuoren toisen tuotantokauden, mutta ei jatkanut ohjaajana. Munkkivuori 2:n ohjaajaksi kutsuttiin Saara Saarela.

Saarelan mukaan tilanteeseen ei liittynyt mitään dramaattista.

”Olemme Janin kanssa hyvissä väleissä. Tarkastin häneltä monia käsikirjoitukseen liittyviä asioita”, Saarela kertoo.

Ensimmäinen kausi oli ohjaaja-käsikirjoittaja Volaselle raskas prosessi.

”Sillä lailla nostan Janille hattua, että kymmenen pitkän jakson kirjoittaminen ja ohjaaminen on käsittämätön veto. Se vastaa aika monen elokuvan materiaalia. Työmäärä on järjetön.”

Munkkivuoren ensimmäinen kausi sisälsi kymmenen tunnin mittaista jaksoa. Toisella kaudella on kahdeksan 45-minuuttista episodia. Kokonaiskesto kutistui kymmenestä kuuteen tuntiin.

Volanen käsikirjoitti toisen kauden ensimmäisen version, joka oli liian pitkä toteutettavaksi. Tekstistä on leikattu paljon, hänen Helsingin Sanomiin antamansa haastattelun mukaan ”melkein puolet”.

Rahan lisäksi lyhentämisessä oli kyse käytännön asioista. Tv-sarjojen yleinen ohjelmapaikka on tunnin mittainen – eli 45 minuuttia ja mainokset.

Käsikirjoituksen tiivistivät Saarela, sarjan tuottaja Minna Haapkylä ja dramaturgi Kati Royle.

”Jani sanoi heti, että hän ei halua olla siinä mukana. Ymmärrän, että käsikirjoittajalle on vaikea poistaa asioita, jotka ovat hänen mielestään olennaisia”, Saarela sanoo.

”Onhan tämä aika erilainen kuin ensimmäinen kausi. Tässä ei esimerkiksi ole samanlaista kesän viipyilevyyttä, vaan kaksi selvää aikajaksoa, kesä ja syksy.”

Munkkivuori 2 kertoo peruskoulun päättäneiden Ninan ja Lolan ikimuistoisesta kesästä, jonka lopuksi Lola katoaa. Syksyllä ensimmäiseltä kaudelta tuttu Pete löytää läheisestä metsästä hänen vaatteensa ja lompakkonsa.

Kunnollisen Ninan äiti on lääkäri ja isä arkkitehti. Lola väittää lähteneensä kotoa ja nukkuneensa rappukäytävässä sekä lehtiroskiksessa. Hän on alusta asti mysteeri, selvästi salaa jotain.

”Tunnistin käsikirjoituksesta tyttöjen välisen ystävyyden. Sen tunteen, kun tulet lähelle toista henkilöä, joka on erilainen kuin sinä ja jossa saattaa olla jotain selittämätöntä ja vaarallista”, Saarela sanoo.

”Mielestäni kaikki muu oli alisteista tälle tarinalle. Sarja piti keskittää näihin tyttöihin ja heidän ystävyytensä kuvaukseen.”

Alkuperäisessä käsikirjoituksessa oli enemmän tarinalinjoja ja sivujuonia kuin lopullisessa sarjassa. Kuljetuksia on oikaistu ja yksinkertaistettu. Pois jäi esimerkiksi osa pienempien poikien Kaiuksen ja Urkin tarinasta ja paljon paljon dialogia.

Munkkivuoren ensimmäinen tuotantokausi ei asettunut mihinkään tarkkaan vuoteen. Toinen kausi toimii samalla tavalla.

Sarjassa käytetään taas paljon musiikkia eri vuosikymmeniltä. Aikalaisvalintoina soivat muun muassa Bogart Co., Melrose ja The Nights of Iguana. ”Tapahtumat sijoittuvat jonnekin 80-luvun loppupuolelle. Vähän jo nousukauteen”, Saarela kuvailee.

”Tarkkaan valitut biisit ja sarjaan sävelletty score vuorottelevat mielestäni hienosti. Olen erityisen ylpeä siitä oudosta tunnelmasta, joka syntyy näiden yhdistelmästä.”

Saara Saarela ohjasi useita tv-sarjoja 2000-luvulla: Kultakuume.com, Rikospoliisi Maria Kallio, Sairaskertomuksia, Yövuoro ja niin edelleen. Silloin alan tilanne oli hyvin erilainen kuin nyt.

”Yle tuotti talon sisällä vielä draamaa, jossa oli selkeästi enemmän resursseja. Oli riittävästi kuvauspäiviä ja aikaa. Nykyään Ylen draamatuotannot tilataan ulkopuolelta, yksityisiltä yrittäjiltä.”

Munkkivuori on Elisa Viihteen alkuperäissarja, jonka on tuottanut Rabbit Films. Ensimmäisen kauden budjetti oli neljä miljoonaa euroa, nyt käytössä oli puolet siitä.

Saarela pitää summaa ”vähintään kotimaisena normituotantona”.

Saarelan mukaan korona-ajan seuraukset näkyvät yhä AV-alalla. Elokuvateatterit olivat kiinni. Kuvauksia siirrettiin ja peruttiin. Kustannukset kasvoivat. Tämä kaikki söi ”ekstran”, jota yhtiöillä oli ehkä ollut.

Siksi hallituksen kulttuurileikkauksien vaikutus alaan on ollut suuri.

Saarela seuraa AV-alan tilannetta paraatipaikalta. Hän on Suomen elokuvaohjaajaliiton (SELO ry.) puheenjohtaja.

Viime keväänä SELO menetti opetus- ja kulttuuriministeriön avustuksen kokonaisuudessaan. Sen takia kahden osa-aikaisen työntekijän panos pieneni yhteen päivään viikossa. Hallituksen kokoontumispalkkiot poistettiin, jotta yhdistyksen toiminta saattoi edes jotenkin jatkua.

”SELO auttaa ohjaajia esimerkiksi laki- ja sopimusasioissa. Olemme käyneet aktiivista keskustelua vastuusta, velvollisuuksista ja vallankäytöstä alan sisällä ja muiden järjestöjen kanssa”, Saarela kertoo.

”Nyt yhtäkkiä annettiin viesti, että tämä ei olekaan se suunta, mihin halutaan mennä. Se tuntuu omituiselta. Ihan kuin haluttaisiin pakittaa entiseen, jolloin asiat eivät todellakaan olleet paremmin.” 

Saara Saarela: Munkkivuori 2: All the Best Girls. Ruutu+.