Fiktion vapauttama
Markku Haussila nauttii teatterin ja kirjojen tekemisestä. Romaanit kertovat lapsista, jotka eivät saaneet olla lapsia.
4
MIN
Näyttelijä-kirjailija Markku Haussila on viime aikoina tutkinut toksisia miesneroja.
Haussila näyttelee Ryhmäteatterissa Pentti Saarikoskea, tai yhtä kolmesta Saarikoskesta, esityksessä The Poet of Finland. Vapaasti Tuula-Liina Variksen kirjaan Kilpikonna ja olkimarsalkka pohjautuva esitys on väkevä kuvaus alkoholistin kanssa elämisestä.
Saarikoski ei ollut Haussilalle entuudestaan kovin tuttu hahmo.
”Se mahdollistaminen järkytti. Ettei hänelle laitettu rajoja”, Haussila sanoo.
”Itselläni ei ole kokemusta miesneroudesta, mutta olen onnekas, kun elämässäni on ollut ihmisiä, jotka on tulleet sanomaan mulle, jos itsellä on lähtenyt jotenkin keulimaan.”
Miesnero vailla rajoja esiintyy myös Haussilan toisessa romaanissa. Miehet joita luulin rakastaneeni (Gummerus, 2026) kertoo Siimistä, jonka loistava mallinura on katkennut leikaten.
Siim hautaa ahdistuksensa päihteisiin, kunnes menneisyys kävelee kauppakeskuksessa kohti kansainvälisesti palvotun valokuvaajan hahmossa.
Miehen seurassa on alaikäinen poika, joka muistuttaa kovasti nuorta Siimiä. Tarinasta keriytyy hurja matka lapsen seksuaalisuuden heräämiseen ja hyväksikäyttöön.
Synkistä aiheista huolimatta tekstissä on huumoria. Aivan kuten Haussilan esikoisessa Kaikki kauniit kukat. Se on autofiktiivinen kasvukertomus, joka sijoittuu päihdeongelmaiseen perheeseen. Take Thatin tahtiin lanteita keikuttava poika on ympäristön mielestä kerta kaikkiaan vääränlainen. Homous on tabu.
”Olen niin paljon muutakin kuin ikävät lapsuusasiat ja seksuaalisuuteni”, Haussila sanoo nyt.
Hän vaikuttaa kyllästyneen kaavaan, jossa autofiktion mainitseminen laukaisee kiivaan ”totuuden” seulomisen fiktion seasta.
Hoidetaan tämä siis pois alta.
Kyllä, Haussilan varhaislapsuus oli kaoottinen. Toinen vanhempi kuoli ja toinen kärsi päihdeongelmasta. 11-vuotiaana Haussilan huoltajuus siirtyi kuolleen vanhemman ex-puolisolle.
Uransa tanssijana aloittanut Haussila loukkaantui vuonna 2014 kesken Svenska Teaternin Mamma Mia! -esityksen. Onnettomuus otti koville fyysisesti ja henkisesti, ja tanssijan ura isoissa musiikkiteatteriproduktioissa käytännössä päättyi. Siitä, mihin tanssiminen päättyi, alkoi kirjoittaminen.
Esikoisromaani käsitteli myös näitä asioita. Teos oli heti ilmestyttyään huhtikuussa 2023 kuukauden myydyimpiä kirjoja. Haussila saa edelleen kiittäviä viestejä lukijoilta.
Enää hän ei koe tarvetta henkilökohtaiseen avautumiseen.
”Moni kollega varoitteli, että toisen kirjan kirjoittaminen on hirveän paljon vaikeampaa, mutta itse koin sen ihanampana. Fiktio vapautti minua, en ole vastuussa kenestäkään elossa olevasta ihmisestä.”
Sekin oli vapauttavaa, että budjetti ei kirjassa tule vastaan kuten elokuvassa tai teatterissa.
”Voisin sanoa, että uusi kirja on todella ison budjetin tapahtumasarja.” Tarinassa liikutaan maailman catwalkeilla, ja loppuhuipennus vyöryttää fantasiaelementtejä.
Kirjaa varten Haussila tutki tilastoja. Niiden mukaan Euroopassa yksi viidestä lapsesta joutuu hyväksikäytön uhriksi. Kipein huomio tarinassa on, että teoista ei usein joudu tilille.
”Lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty alkaa käsitellä tapahtunutta todennäköisesti vasta kahden-kolmenkympin ikäisenä. Silloin rikos on usein jo vanhentunut.”
Haussila ei muista, että hänen kouluaikanaan olisi puhuttu oikeudesta oman kehon rajoihin.
”Ei sanottu, ettei ole oikein, että aikuiset lääppii, vaikka se oli enemmän sääntö kuin poikkeus minun ystäväporukoissa. Ja kohdistui nimenomaan tyttöihin.”
Hänestä lapsille pitäisi puhua enemmän ja rehellisesti – ei pelotella, mutta antaa enemmän yhteiskunnallista tietoa.
Haussila, 40, on elänyt jo monta esiintyjän elämää. Pokannut jazztanssin maailmanmestaruudet vuosina 2006 ja 2007, laulanutkin artistinimellä Markku.
Kirjoja rakastava lapsi sepitti kauhutarinoita jo ala-asteella. Kun esikoisromaanin ensimmäinen versio sai hylkäyksen, hän ajatteli, ettei hänestä koskaan tulekaan kirjailijaa. Onneksi esikoiskirjan teksteistä syntyi lauluilta, joka herätti toisen kustantamon kiinnostuksen.
Oopperan balettikoulusta valmistunut Haussila tanssi muotinäytöksissä jo ala-asteikäisenä.
Yöklubien siideristä tahmeat lattiat ja tupakansavu ovat muistoja ajasta, jolloin alaikäinen saattoi esiintyä artistin taustatanssijana nahkasortseissa.
”Itse olin sitä mieltä, että podestalla joraaminen oli jotain todella siistiä ja tärkeää”, Haussila sanoo ja nauraa.
Iso siivu urasta kului kaupallisella tanssipuolella. Haussila on tehnyt koreografioita muun muassa Abreulle.
Poikkeuksellisen menestyksekkäästi tanssista näyttelemiseen vaihtanut Haussila on saanut nauttia viime vuodet hienoista rooleista.
Vuonna 2021 hänet valittiin vuoden teatterinäyttelijäksi roolistaan Helsingin kaupunginteatterin Humisevan harjun Hindleynä. 2024 hän näytteli Kansallisteatterissa Angels in Americassa ja Ryhmäteatterin Kalasatamassa.
”Vaikka olen nauttinut kirjoittamisen yksityisyydestä, en kestäisi tehdä vain sitä. Rakastan olla ihmisten kanssa, siksi teatteri on ihana paikka minulle.”