Obama ja lapsuuden turvariepu: Se on yhä Amerikan aarre

Tenavia kannattelee ristiriita, sanoo sarjan suomentaja.

Barack Obama
Teksti
Elina Järvinen

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Kenestä Barack Obama pitää eniten?

Reippaasta Piparminttu-Pipsasta, joka tykkää Jaska Jokusesta mutta ei koulunkäynnistä? Boheemista Ressusta, jonka koirankopissa on biljardipöytä ja aito van Gogh? Vai vanhasta kunnon Jaska Jokusesta, epävarmasta koulupojasta, jolta oikein mikään ei onnistu?

Obama ehkä paljastaa sen toukokuussa. Silloin Yhdysvalloissa julkaistaan Tenavat-sarjakuvakokoelma The Complete Peanuts, ja Obama on kirjoittanut kirjaan esipuheen.

Kustantaja, amerikkalainen Fantagraphics Books, varjelee puhetta tarkoin.

”Olen pahoillani, mutta presidentti Obaman johdantoa ei voi julkaista vielä missään”, viestintäpäällikkö Jacquelene Cohen vastaa sähköpostiin.

Muutama virke on kuitenkin annettu julkisuuteen. Niistä kertoi The New York Times.

”Kuten miljoonat amerikkalaiset minäkin kasvoin Tenavien kanssa”, Obama aloittaa. ”Mutta en koskaan kasvanut niistä pois.”

”Vuosikymmeniä Tenavat oli päivittäinen turvariepumme. Sen vuoksi Tenavat on Amerikan aarre.”

Ja vielä:

”Viimeisessä sarjakuvassaan Charles Schulz pohti, miten hän voisi koskaan unohtaa Tenavien jengiä. Kiitos tämän uraauurtavan kokoelmasarjan me muut emme unohda.”

 

Toukokuussa ilmestyvä kokoelma on sarjan 25:s. Siinä julkaistaan Tenavat, jotka ovat ilmestyneet tammikuun 1999 ja helmikuun 2000 välisenä aikana.

Kokoelman viimeinen sarjakuva, ”strippi”, on Charles Schulzin jäähyväinen. Se julkaistiin helmikuussa 2000.

Schulz oli luonut Tenavat vuonna 1950 ja piirtänyt niitä siitä lähtien. Hänellä ei koskaan ollut assistenttia tai työryhmää. Hän teki kaiken itse: keksi tarinat, piirsi lyijykynäluonnokset ja tussasi. Hän teki töitä joka päivä, studiossaan Santa Rosan laidalla Kaliforniassa. Hän toimitti sarjakuvan syndikaatille, toimistolle, joka välitti sen sanomalehdille. Parhaimmillaan Tenavat ilmestyi yli 2 500:ssa sanomalehdessä Yhdysvalloissa.

Marraskuussa 1999 Schulzilla todettiin syöpä. Se oli levinnyt. Schulz oli 77-vuotias. Hän joutui lopettamaan työt, ja siksi hän piirsi viimeiseksi stripiksi jäähyväiset. Oli sovittu, ettei kukaan jatka Tenavia hänen jälkeensä.

Stripissä Ressu istuu koppinsa katolla, kirjoituskoneen ääressä.

”Rakkaat ystävät, minulla on ollut onni piirtää Jaska Jokusta ja hänen ystäviään lähes 50 vuotta.  Se on ollut lapsuudenaikaisen haaveeni täyttymys. Valitettavasti en pysty enää tekemään päivittäistä sarjakuvaa (––) siksi jään eläkkeelle.”

”Jaska Jokunen, Ressu, Eppu, Tellu… kuinka voisin koskaan unohtaa heitä…”

Jäähyväiset julkaistiin sunnuntaina 13. helmikuuta 2000.

Edellisenä yönä Schulz kuoli.

 

Toukokuussa, kun kokoelmasarjan 25. osa ilmestyy, kaikki Tenavat on koottu yhteen. Schulz ehti piirtää lähes 18 000 strippiä.

Suomessa Tenavia alettiin julkaista vuonna 1959. Aatos Erkko oli tutustunut sarjaan Yhdysvalloissa, ja hän toi sen Ilta-Sanomiin ja Viikkosanomiin.

Ilta-Sanomissa Tenavat ilmestyy edelleen. Sitä suomentaa toimittaja Juhani Tolvanen, kuten on suomentanut vuodesta 1979.

Hänestä Tenavia kannattelee ristiriita. Hahmot ovat suloisen naivistisia, mutta tarinat syvän riipaisevia. Jaska Jokusen epävarmuus, rakkaus joka ei saa vastakaikua, ujous ja kömpelyys. Ressun absurdius, koiran elämä, jolla ei ole rajoja. Ja niin edelleen.

”Tarinat koskettavat jokaista, joka on joskus kokenut samanlaisia tunteita kuin Jaska Jokunen.”

Ja melkein jokainen on.

Täydelliset Tenavat.
Täydelliset Tenavat. Kuva Fantagraphics Books © Charles M. Schulz / Fantagraphics Books