Kaaos ja kontrolli
Mediataiteilija Kaino Wennerstrand teki esityksen ja levyn EU:n historiasta.
Kaino Wennerstrandin teos Fixit syntyi kuten suomalaisella taiteella on tapana syntyä. Apurahahaun takaraja lähenee, jotakin pitää keksiä. Kun rahan saa, teos pitää tehdä.
Kun kuopiolainen nykytaidefestivaali Anti tarjosi haettavaksi EU-rahaa uskon merkityksestä Euroopassa, Wennerstrand oli juuri lukenut jutun EU-tuomioistuinten läpinäkymättömyydestä. EU jos jokin tuntui uskon asialta. Mielikuvia rauhasta ja yhtenäisyydestä, vaikka kyse on sattumista, kaaoksesta ja kontrollia.
”Moni asia ei ihan pitänyt paikkaansa.” Hän luki noin 30 kirjaa virallista ja sentrististä historiakaanonia, koska tiesi, ettei oppisi ”vasemmistolaisesta valituksesta” enää mitään uutta. Syntyi esitys ja siihen lauluja.
Anti-festivaalilla esitetty versio oli kolmetuntinen, Ylen Helsingin Oodi-kirjastossa taltioima versio kesti tunnin. Lokakuussa kappaleista ilmestyi Kaino Kim Vieno -nimellä tehty levy European Histories in E(strogen), jolla laulavat muun muassa Karin Mäkiranta ja Sami Suova.
Wennerstrand pitää poliittisesta taiteesta, joka osuu emotionaalisiin kipupisteisiin ja on vaikeaa ja epävarmaa, ei ”sloganlistoja”, kuten nykyään usein.
”Esityksen aikana ei ole mitään pelissä. Eikä tule sellaista esitystä, jossa marssitaan polttamaan eduskunta.”
EU-albumi pelaa iskusanoilla ja mielikuvilla, joita nimet Jacques Delors, Angela Merkel tai Cassis de Dijon herättävät.
”Hauskaa, jos joku googlaa ja huomaa, miten iso kysymys vaikka yhden alkoholijuoman ympärille kehkeytyi.”
2010-luvun alussa Wennerstrand pyöri Lontoon cooleissa mutta ylikuormittavissa taiteilijapiireissä ja muistaa yhä, kuinka vakavasti taide siellä otettiin.
Suomessa hän sai mediataiteen valtionpalkinnon 2021 ja nostaa parhaillaan kolmivuotista valtion taiteilija-apurahaa. Samalla hän puhuu suomalaisen kulttuurin masennuksesta ja muistinmenetyksestä. Haastattelu on yhtä hypernopeaa monologia.
Suomi on nuori ja pieni valtio, jolta puuttuu yhteinen kulttuuri ja arvopohja. EU:n läntiset arvot ovat tuontitavaraa kuten Itä-Euroopassakin. Kuten Ukrainan sota paljasti, kansakuntaa yhdistävät niiden sijaan tunteet, erityisesti aggressio.
Taiteesta historiattomuus tekee kontekstitonta. ”Suomessa taide on jäänne siitä, kun me leikittiin eurooppalaista valtiota. Meillä pitää olla ooppera ja kaupunginorkesteri.”
Wennerstrand on huolissaan siitä, että hallituksen politiikka karkottaa Suomeen EU:n ulkopuolelta tulleet taideopiskelijat, koska muut eivät järjestä kiinnostavia nykytaidetapahtumia. Jos he lähtevät, mitä tänne jää?
”Me oltaisiin oman keskinkertaisuutemme kanssa tekemisissä. Silloin voitaisiin laittaa koko suomalainen taide pakettiin.”
Oliko hänen oma valtionpalkintonsakin palkinto keskinkertaisuudesta?
”Joo joo, ehdottomasti.”
Hän vertaa valtionpalkintoa siihen, miten tv-sarjat tarvitsevat joka syksy uusia julkkiksia.
”Olen ollut itsekin myöntämässä sitä. Kyllä siinä joutuu kaivelemaan, kenelle se edes voisi mennä. Ei se tule tuosta vain.”
Toisaalta jos on nelikymppinen, maisteri ja mielenterveys edes jossakin kunnossa, kuten Wennerstrandilla, taiteilijaelämä Suomessa on aika helppoa. Riittää kun täyttää lippulappusia ja saa siitä aina välillä joitain tonneja vastineeksi.
”Ei täällä joudu tilille mistään. Suomessa puhutaan mieluummin mistä tahansa muusta kuin sisällöstä, laadusta tai kauneudesta. Vaikka ympäristökriisistä tai sukupuolesta.”
Mikä Wennerstrandin levyllä on hyvää?
Hän on ylpeä lempilyriikastaan. ”You say you hate the rich / Have you lived with the poor?”
Kokemus on oma. Wennerstrand muutti pois alempien luokkien asuinalueelta, jossa elämä transsukupuolisena oli piinaa.
”Tästä päästään Eurooppaan laajemminkin. Köyhälistö ja työväenluokka ovat populistien kaappaamia. Ajatus solidaarisesta työväenluokasta on kuollut idea”, Wennerstrand sanoo.
”Suomenkin taidekentän pitäisi päästä irti Kom-teatterihistoriasta ja irtisanoutua siitä ihme työväenluokkaisesta projektista, koska semmoista ei ole olemassa.”
”Työväenluokka ei halua suomalaista taidetta. Piste. Se uutiskirje on peruttu, ja sitä ei kannata lähettää uudestaan.”
Kaino Kim Vieno: European Histories in E(strogen). Minna Records, 2023.