Vapaan elokuvan puolesta
Hannaleena Hauru tekee viihdyttäviä elokuvia fiksulle yleisölle.
Fucking With Nobody on ohjaaja Hannaleena Haurun, 37, toinen pitkä elokuva. Jo esikoispitkä Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset (2017) oli poikkeus valtavirrasta. Uutuudella Hauru rikkoo elokuvakerronnan rajoja vielä rohkeammin.
Fucking With Nobody yhdistelee fiktiivisiä ja teoreettisia tasoja esseistisesti, hieman Jean-Luc Godardin Hullun Pierrot’n (1965) tapaan. Molemmat ovat eri suuntiin ryöppyäviä, ajassa kiinni olevia parisuhdekuvauksia. Vapaita, vetäviä ja vakavia.
Elokuvissaan Hauru purkaa romanttisia narratiiveja ja tekee näkyväksi parisuhteiden valtapelejä. Haurun mukaan ajassamme on tilausta käsitellä heteroparisuhteen kriisiä, mutta yhtä lailla Fucking With Nobody kertoo elokuva-alasta.
Elokuvassa kaikki alkaa humalaisesta vitsistä. Ikisinkku elokuvantekijä Hanna (Hauru itse) ystävineen käynnistää täydellisen parisuhteen Instagram-performanssin. Esitys lipeää käsistä ja sekoittuu kipeästi todellisuuteen. Metaelokuvan yksi taso on autofiktio.
”Katsojalle olisi helpompaa jos päähenkilön nimi olisi vaikka Minna. Mutta Hanna-hahmo on osa taikurin taikatemppua, sitä miten fiktiiviseen elokuvaan luodaan yksi taso joka näyttää todelta”, Hauru selittää.
Hauru näkee uuden elokuvan kahden vuoden takaisen Metatitanicin jälkeläisenä. Lyhytelokuvassa hän kokeili, voiko yleisölle tuottaa teoreettisesti haastavampaa sisältöä. Vastaanotto oli hyvä.
”Nykykatsoja on jo tottunut siihen, että elokuva ja parisuhteet ovat monimutkaisia.”
Elokuva sai maailmanensi-iltansa syyskuussa Venetsian biennaalin College Cinema -esityssarjassa. Hauru oli mukana festivaalin koulutusohjelmassa, jossa arvioidaan ja tuetaan tulevaa elokuvaa käsikirjoituksen ensiversioista saakka.
Hakijoita hankkeen ensimmäiseen vaiheeseen oli yli 300, joista toiseen vaiheeseen valittiin 12. Lopulta 4 hanketta sai rahoituksen. Hauru sai 150 000 euron mikrobudjetin ja tiukan aikataulun.
Haurulle vuoden mittainen koulutusohjelma oli sitä, mitä hän olisi kaivannut aikanaan elokuvakoululta. Häntä kannustettiin ja haastettiin, ja hän sai pedagogisia työkaluja myös omaan opetustyöhön. Kokeneet tutorit uskalsivat heittäytyä.
Haurun juuret ovat teatterissa, mutta elokuvassa häntä lumoaa sen liikuteltavuus, siinä on mahdollista kulkea maailmoista toisiin. Toisaalta Hauru on tuonut teatterin työskentelytapoja elokuvaan. Fucking With Nobodyn työryhmä harjoitteli paljon ja näyttelijät työstivät hahmoja yhdessä Haurun kanssa. Työskentelytavan ansiosta elokuvan näyttelijäntyö on autenttista.
”Elokuva on tunteiden välittämistä, ja myös näyttelijänä voin välittää tietyn havainnon, emootion tai ajatuksen maailmasta. Olen itse soihtuna siinä, että kohtauksen tunne ja painotus löytyy.”
Ohjaaminen on vain yksi lohko elokuvan kokonaisuudesta. Hauru käsikirjoitti ja leikkasi Fucking With Nobodyn itse ja näyttelee myös edellisessä elokuvassaan. Hän on tehnyt näyttelijäntöitä myös kansainvälisten kollegojensa elokuvissa.
Kotimaista elokuva-alaa vaivaa rakenteellinen kannustuksen ja luovuuden puute. Haurun mukaan reitti pitkän elokuvan tekemiseen on turhan työläs ja aikaa vievä.
”Toivoisin että elokuvasäätiö ja Yle avautuisivat pitkän elokuvan suhteen erilaisille rahoitusmalleille. Nopeammin tehtävää, isompaa riskiä, nuoria tekijöitä.”
Hauru kiittää elokuvayhtiö Aamun tuottajaa Emilia Haukkaa, joka saa ”rahan joustamaan”. Haukka antoi luovan panoksensa siihen, miten Fucking With Nobodyssa muoto ja sisältö pelaavat yhteen.
Elokuvien ohella Hauru tekee tv-ohjauksia. Hän pitää pitkien sarjojen muotoa kiinnostavana. Myös videopelien maailma upeine dramaturgioineen ja ”emotionaalisine trippeineen” kiehtoo käsikirjoittajaa.
Elokuvantekijänä Hauru arvostaa kuluttajanäkökulmaa, niin taide-elokuvien tekijä kuin onkin. Viihdyttävän taiteen ei tarvitse olla tyhjää. Komedia on loistava tapa kumota vanhaa.
Fucking With Nobody. Ohjaus: Hannaleena Hauru. Ensi-ilta tammikuussa 2021.
Fucking With Nobody -elokuvan traileri. Lähde: B-Plan Distribution/Youtube. Jos et näe videota, voit katsoa sen täältä.