Omakuvasta toiseen
Metropolitan-museo esittelee Helene Schjerfbeckiä ja opettaa maalaamaan omakuvia, Tero Kartastenpää kirjoittaa.
Helene Schjerfbeck tanssii ja heiluttaa sivellintä kuin taikasauvaa Helene-näytelmässä Tampereen työväen teatterissa. Kotona nysvänneen maalarin elämä kääntyy riemukkaaksi show’ksi.
Kansallissankari ei ole vieläkään taiteen iso nimi. Tältä viikolta odotetaan ”historiallisuutta”. Mahtimuseo The Metropolitan Museum of Art on huolinut ensi kertaa suomalaistaiteilijan yksityisnäyttelyyn. Suomalaishehkuttajat uskovat Schjerfbeckin vakiinnuttavan vihdoin paikkansa kaanonissa.
Niin on pitänyt käydä aiemminkin, esimerkiksi Lontoossa 2019. The Guardianin kriitikko Jonathan James kirjoitti, että lannistavan surkistelijan maalaukset on syytä jättää taidehistorian varastoihin. Britti ei tiennyt, että vähättely on suomalainen supervoima. Jopa vuoden 2020 Helene-elokuvassa taiteilija laitettiin sadattelemaan kehnouttaan: ”Aina omaa naakannaamaa maalaamassa.” Tietenkin myös New Yorkissa keskiössä on Schjerfbeckin into omakuviin. Kaikilla kun on nykyisin pakkomielle naakannaamoistaan. USA:ssa kannattaa luottaa minään.
Metissä voi osallistua kurssille, jossa tutkitaan Schjerfbeckin ilmaisua. Sitten palataan akryylimaalaamaan omakuvia. Helenoidulle selfielle tulee hintaa 95 dollaria.
Helene Schjerfbeck: Seeing Silence. (The Metropolitan Museum of Art, 1000 Fifth Avenue, New York) 5.4.2026 asti.