Jumalattaria, noitia ja jättiläisiä
Taidehistoria on ihanaa! Yksi sen hienoista puolista on se, että se korjaa itse itseään. Aika siivilöi esiin taiteilijoita, joita aikalaiset ovat jättäneet marginaaliin.
Tänä vuonna Leonora Carrington (1917–2011) on tullut tutuksi laajemmalle yleisölle. Maailman tunnetuimman taidetapahtuman Venetsian biennaalin päänäyttely on nimetty ”Unien maidoksi” Carringtonin 1950-luvulla kirjoittaman lastenkirjan mukaan.
Ishøjssä Kööpenhaminan naapurissa esitellään tammikuuhun asti Carringtonin tuotantoa. Kyse on merkittävän surrealistin ensimmäisestä laajasta yksityisnäyttelystä Pohjoismaissa.
Surrealismia on perinteisesti pidetty miehisenä taidesuuntana, niin kuin nimet Salvador Dalí, René Magritte ja Max Ernst kertovat. Nyt heidän rinnalleen ovat nousseet esimerkiksi Carrington ja Dorothea Tanning. Surrealismin naiset eivät olleet vain innoittavia muusia – mihin rooliin miehet heitä sovittivat – vaan luomisvoimaisia taiteilijoita.
Taideopiskelija Leonora Carrington oli 20-vuotias, kun hän hylkäsi yläluokkaisen perheensä Englannissa, karkasi Pariisin taidepiireihin ja kiihkeään rakkaussuhteeseen Max Ernstin kanssa. Suhde kariutui, osittain toisen maailmansodan pyörteisiin, mutta myös siksi, että Carrington ei halunnut jäädä Ernstin varjoon. Hän pakeni sotaa Meksikoon. Uusi kotimaa valikoitui sattumalta mutta onnekkaasti. Meksikoa on sanottu maailman surrealistisimmaksi maaksi.
Carrington loi teoksiinsa oman maagisen maailmansa, jossa hevoset lentävät, jumalattaret ja naisjättiläiset vaeltavat ja alkemistien keittiöt porisevat. Taiteilija ammensi kuvastoa meksikolaisista myyteistä, lapsuutensa irlantilaisista kansantarinoista ja katolisesta koulutuksestaan.
Naisnäkökulma oli vahvasti mukana alusta alkaen. Noidat ja noituus merkitsivät Carringtonille elämäniloa, toisinajattelua ja vastarintaa.
Maagisen outoja ja pikkutarkkoja teoksia on verrattu Hieronymus Boschin teoksiin. Ne tuovat mieleen myös Tove Janssonin muumimaalaukset. Molemmissa on samaa hahmojen runsautta ja huumoria, Carringtonin sadut ovat vain tummempia.
Arkenissa voi nähdä myös Elizabeth ”Lee” Millerin (1907–1977) valokuvia Carringtonista. Toisen surrealistin valokuvataiteen katselmus Tanskan Kuninkaallisessa kirjastossa täydentää sopivasti Carrington-näyttelyä.
Leonora Carrington. Arken-taidemuseossa (Skovvej 100, Ishøj, Tanska) 15.1. asti.