Naomi Klein: ”Aika loppuu, mutta muutos on mahdollinen”
Saastuttajilla on varaa maksaa aiheuttamansa vahingot, globalisaatiokriitikko väittää.
Ilmastonmuutoksen torjuminen on liian iso urakka ympäristöaktivisteille. Tarvitaan massaliikettä.
Näin kiteyttää kanadalainen toimittaja ja kirjailija Naomi Klein (s. 1970), yksi globalisaation ja kapitalismin kritiikin suurimmista tähdistä. Klein puhui viime vuoden lopulla Amsterdamissa maineikkaalla IDFA-dokumenttifestivaalilla, missä hän esitteli uutta kirjaansa This Changes Everything.
Kleinin asemasta kertoo paljon se, että hänet oli kutsuttu elokuvafestivaalille, vaikka uuteen kirjaan pohjautuva, Kleinin puolison Avi Lewisin ohjaama elokuva on vasta tulossa. Ja liput myytiin loppuun vauhdilla, joka vetää vertoja rock-tähtien menekille.
Kleinin aiemmat hittiteokset olivat No Logo (2000) ja Tuhokapitalismin nousu (2007). Niissä hän pysytteli viileän asiallisena. This Changes Everything -kirjassa hän panee itsenä likoon uudella tavalla.
”Olen nainen ja kirjoitan taloudesta. Aiemmin tuntui, että aina, kun kerroin jotain henkilökohtaista, sitä käytettiin minua vastaan seksistisesti. Enää en kai piittaa.”
Klein kertoi Amsterdamissa lapsensaantivaikeuksistaan, keskenmenoista, jotka tuntuivat kuin ”hän olisi törmännyt biologiseen muuriin”. Siksi lopulta vuonna 2012 syntynyt poika on tavallistakin rakkaampi.
Klein kertoo, kuinka luki pojalleen satua hirvestä ja tajusi, ettei tämä ehkä kasvaessaan pääse ikinä näkemään sellaista elävänä ilmastonmuutoksen takia.
”Ilmastonmuutoksen kanssa on viivytelty niin pitkään, että nyt siitä selviäminen vaatii rajuja toimenpiteitä. Aika on loppumassa.”
Kasvihuonekaasujen vaikutus ilmaston lämpenemiseen todettiin jo vuonna 1988.
”Kriisi tipahti syliin pahimpaan mahdolliseen aikaan. Juuri silloin myös Berliinin muuri murtui, uusliberalismi valtasi alaa ja tuloerot alkoivat kasvaa. Yksityistäminen ja sääntelyn purkaminen veivät päättäjiltä keinoja puuttua ilmastonmuutokseen.”
”Verotus ja rajoitukset olivat rumia sanoja, vaikka niitä olisi tarvittu saastuttavien suuryritysten hillitsemiseen. Niinpä neljännesvuosisataan ei tehty muuta kuin kasvatettiin amerikkalainen unelma jättikokoiseksi ja vietiin se maailman joka kolkkaan.”
Kapitalismi kasvatti päästöjä ja pahensi tilannetta. Klein siis kytkee vanhat teemansa ilmastonmuutokseen ja tuo niiden avulla ongelmaan uutta näkökulmaa.
”Nyt päästöjä pitää leikata niin, että se vaikuttaa koko kapitalismiin ja kasvun ideologiaan”, hän julistaa.
Kansa alkaa jo väsyä uusliberalismiin, vaikka eliitti kannattaa sitä edelleen vankasti, Klein uskoo. Occupy-liike vei kapitalismin kritiikin kaduille. Ympäristöaktivistit taas taistelevat tahollaan. Klein toivoo, että nämä tahot liittoutuisivat.
”Mutta ei ihmisistä saa ilmastoaktivisteja pelottelemalla. Kysymys on järjestelmistä. Ei ole ketään pahista, jonka surmaaminen ratkaisisi ongelman. En usko, että väkivalta auttaa mitään.”
Vaikka kyllä Klein tuntuu hieman sovittelevan roiston viittaa ilmastonmuutoksen kieltäjien hartioille. Hänen mukaansa he ovat radikaalia oikeistoa ja markkinaliberalisteja.
”Monet heistäkin myöntävät, että tietenkin tarvittaisiin sääntelyä, jos ilmastonmuutos olisi totta. Mutta silloin heidän koko ideologiansa sortuisi. Siksi he eivät voi myöntää sitä.”
Kritiikkiä saavat osakseen myös länsimaiden huippupoliitikot. Klein muistuttaa, että Britannian David Cameron lupasi olla vihreä pääministeri, mutta pyörsi puheensa talouskriisin verukkeella. Yhdysvaltain presidentti Barack Obamakin lupasi muuttaa kaiken, mutta on tehnyt vähän.
”Pankkikriisiin riitti miljardeja, mutta ei ilmastolle. Miksi pankeilta ei vaadittu mitään vastineeksi, vaikka ne olivat polvillaan? Talouskriisin hoitamisen epäonnistuminen köyhdytti kansaa ja lisäsi epätoivoa, kun pitäisi toimia yhdessä.”
Rahaa kyllä riittäisi, jos siirryttäisiin saastuttaja maksaa -malliin, Klein laskeskelee. Öljy-yhtiö Exxon tahkoaa kymmeniä miljardeja vuodessa. Se voitaisiin panna korvaamaan aiheuttamiaan vahinkoja samaan tapaan kuin tupakkayhtiöt.
On kuitenkin ennakkotapauksia talouden ja vallan muuttamisesta. Orjuudesta päästiin, ja vuoden 1929 pörssiromahdus toi suuria muutoksia.
”Saksa tuottaa jo neljänneksen energiastaan uusiutuvista lähteistä. Kiina on asettanut tavoitteekseen 20 prosenttia. Muutos on mahdollinen.”