Verhon takaa
Näytelmä Marja-Liisa Vartiosta tarjoaa yllättäviä ratkaisuja ja vaikuttavia hetkiä, Suvi Tuomisto kirjoittaa.
1
MIN
Harvinaisen omalakinen esitys unohdetusta kirjailijasta, totesi Helsingin Sanomat ensi-illan jälkeen. Unohdus lienee tapahtunut toimituksessa. Marja-Liisa Vartio on yksi keskeisistä suomalaisen modernismin nimistä.
Sinna Virtasen kirjoittama ja ohjaama Maan ja veden välillä ei väitä Vartion painuneen unholaan. Kehyskertomuksessa näyttelijä Heidi Herala esittää itseään, jutustelee yleisölle ja fanittaa Vartiota lähes mielipuolisesti. Aluksi yleisöä ja näyttämöä erottaa harmaa kangas. Sen läpi seurataan Vartion (Aurora Manninen) elämää lapsuudesta tylsistyneen helsinkiläisrouvan arkeen.
Vaikuttavin hetki koetaan ensimmäisen puoliajan lopussa. Kangas nousee, eikä Vartion hahmo ole enää etäinen kertomus itsestään. Toisella puoliajalla katsotaan verhoamatta suoraan kirjailijan alitajuntaan ja uneen. Martti Peipon lumoavan saksofonin säestyksellä.
Virtaselle Vartio on ennen kaikkea runoilija. Näyttämöllä kuullaan ja nähdään juoksevana tekstinä osuvasti poimittuja otteita kirjailijan tuotannosta.
Harmillisen paljon aikaa kuluu ulkokohtaiseen ihmissuhdedraamaan. Vartion tunnetussa lintumotiivissa ja unien symboliikassa olisi riittänyt enemmän ammennettavaa. Kuten Vartio kirjoittaa: Unet tungeksivat minussa. / Unet avaavat portteja minuun.
Sinna Virtanen: Maan ja veden välillä. Lahden kaupunginteatteri (Kirkkokatu 14) 16.5. asti.