Osittain sama ihminen
Psykoterapia auttoi Ville Vuorenmaata, mutta hänellä on yhä taipumus murehtimiseen.
Sur-rur perustettiin Lapualla syksyllä 1996. Yhtyeen jäsenet olivat juuri aloittaneet lukion.
Uusi Entisyydestämmekinköhän-albumi on Sur-rurin kahdeksas. Nykyään yhtyeen musiikissa voi kuulla yhtä lailla Neil Youngin lempeän ruhjonnan kuin Hüsker Dün kiihkeän äkkivääryyden.
Sur-rurin edellisellä levyllä Hattarahiukset (2019) laulettiin muun muassa neiti Marplen poikkeuksellisesta päättelykyvystä, radikaalista leivänmurusta ja liftaamisen nykytilasta.
Laulujen aiheisiin vaikuttivat laulaja-kitaristi Ville Vuorenmaan, 42, elämän tapahtumat.
”Olin juuri tullut isäksi, kun Hattarahiuksien biisejä tehtiin. Siitä saattoi tulla jotain leikkisyyttä niihin.”
Laulujen tekemisen aikaan Vuorenmaa kävi psykoterapiassa. Hän oli jahkaillut vuosikausia sen aloittamista.
”Terapiassa käsiteltiin ahdistukseen ja masennukseen liittyviä asioita. Ehkä sen vuoksi ei ollut tarvetta pohtia teksteissä samoja juttuja.”
Ahdistus- ja masennusoireet tekivät Ville Vuorenmaan jokapäiväisestä elämästä vaikeaa. Suuri osa ajasta ja energiasta kului ahdistuksen kanssa toimeen tulemiseen. Itsearvostus oli heikoissa kantimissa.
Psykoterapia auttoi Vuorenmaata. Siellä tapahtuneet oivallukset tuntuvat jälkikäteen itsestään selviltä, mutta niiden tajuamiseen tarvittiin keskustelua, ajattelua ja aikaa.
Osittain terapian ansiosta Vuorenmaa pystyi perustamaan perheen.
”Nyt mulla on ihana tytär ja saan tehdä asioita, joista nautin. Toimeentulo on niukkaa ja epäsäännöllistä, mutta kuitenkin ajattelen, että mulla on paljon kaikkea hyvää elämässäni.”
Uudella levyllä Vuorenmaa laulaa Iltapuuron kutsusta ja Ruuhkavuosista.
”Vauva-aika oli intensiivistä hulabaloota. Siitä arjesta kirjoittaminen tuli vasta myöhemmin, kun tilanne rauhoittui.”
Laulujen aiheet kumpuavat usein menneisyydestä. Vahvassa ja vaikuttavassa Tuulessa heiluva lanka -kappaleessa Vuorenmaa muistelee nuoruuttaan: ”Näin itseni niin pimeänä / tiellä joka vain kapeni ja kapeni / kunnes se tie oli vain semmoinen pieni tuulessa heiluva lanka.”
Parikymmentä vuotta vanhempi Vuorenmaa haluaisi sanoa nuorelle itselleen, että sinulla ei ole mitään hätää.
Toisaalta hän on yhä osittain sama ihminen. Nuoruuden levottomuus on vähentynyt mutta uteliaisuus säilynyt.
Vuorenmaalla on myös edelleen taipumus murehtimiseen ja huolten kantamiseen.
”Nuorempana se meni äärimmäisyyksiin. Nyt oma oleminen ei ole enää semmoinen hämmentävä ja tuskainen sekamelska. Vaikka on se hyvin kummallista edelleen.”
Vuorenmaa yrittää ymmärtää itseään kirjoittamisen kautta. Parhaimmillaan se lisää henkistä tasapainoa ja hyvinvointia.
Yhteistä levottomaan nuorukaiseen on myös se, että laulujen tekeminen tuntuu yhä mielekkäältä. Sur-rurin lisäksi Vuorenmaa julkaisee musiikkia Pelkkä Väliviiva -sooloprojektin puitteissa.
Vuorenmaa on myös arvostettu ja omaperäinen kuvataiteilija. Sur-rurin biisit treenataan, äänitetään ja esitetään yhdessä. Kuvien tekeminen on yksinäistä puurtamista.
”Kummassakin pitää luottaa intuitioon. Molemmissa on myös tilaa leikkimiselle ja kokeilemiselle. Sekä itseymmärryksen kasvattamiselle, vaikka se ei olisi tietoinen tavoite.”
Vain harvoin Vuorenmaa pysähtyy miettimään, pitäisikö jostain ajatuksesta tehdä taulu vai laulu. Yleensä valinta tapahtuu itsestään.
Uuden albumin lähes 15-minuuttinen Suunnitelma tietokonepeliksi -biisi on riemastuttava poikkeus.
”Mulla oli ajatus maalauksesta, joka esittäisi alkeellista tietokonepeliä, jossa pelattaisiin tavallisen elämän elämistä. Sitten aihe kääntyikin sanoitukseksi.”
Vuorenmaan Levykeräilijän tunnustukset -näyttely oli esillä Tampereella ja Oulussa syksyllä 2021. Osa teoksista kuvaa taiteilijan kokemuksia rakkaan harrastuksen parissa, osa – kuten Jeesuksen vierailu levykaupassa – on absurdia kuvitelmaa.
Isoissa akvarelleissa oli mukana sarjakuvailmaisua muistuttava teksti.
”Se tuo mukaan toisen kerronnallisen tason. Tiedostan toki, että sen jälkeen kuva ei ole yhtä avoin kaikille tulkinnoille.”
Sur-rur: Entisyydestämmekinköhän. If Society, 2022.