Ystävyyden jatke
Riku Mattila ja Kauko Röyhkä tekevät yhdessä musiikkia ilman uratavoitteita tai menestymisen pakkoa.
4
MIN
Kahta ensimmäistä Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan yhteislevyä (2008 ja 2011) kiitettiin ja kehuttiin. Syksyllä 2021 ilmestyi hieno Marraskuun kulkija -laulu. Samalla paljastettiin, että kolmas albumi on tulossa.
Se oli väärä hälytys. Kaikki ei sujunut toiveiden ja odotusten mukaan. Marraskuun kulkija ei herättänyt juuri mitään reaktioita.
Kaksikko pohti, kannattaako levyhommaa ylipäätään jatkaa.
”Mulla pikkuisen putosi kynä pöydälle”, sanoo Riku Mattila.
”Tiesin, että maailma on muuttunut. Että ei esimerkiksi ole radiokanavaa, joka soittaisi tällaista musiikkia. Silti ajattelin, että kyllä se johonkin menee. Mutta ei mennyt.”
Kun mitään ei tapahtunut, koko juttu piti ajatella uudestaan. Samaan aikaan Mattila tuotti muiden artistien kuten Ismo Alangon ja Samuli Putron levyjä. Tauko venyi.
Lopulta Mattila oivalsi olennaisen. Työskentely Röyhkän kanssa on harrastus, ja harrastusta harrastetaan silloin, kun huvittaa. Siihen ei liity pakkoa.
”Tähän ei kuulu minkäänlaista artistiuran rakentamista tai muuta vastaavaa. Me ollaan tunnettu 45 vuotta. Tämä on meille ennen kaikkea ystävyyden jatke”, Mattila kertoo.
”Pidän siitä, että Kaukon kanssa tekeminen on mutkatonta. Nykymaailma on täynnä kilpailua. Meillä ei ole muuta pyrkimystä kuin tehdä hyvää musaa.”
Röyhkän kierrätyskeskuksesta haalimat vanhojen viihdeorkesterien albumit vaikuttivat uuden Meidät pelastaa vain rakkaus -levyn musiikilliseen tyyliin. Niillä sovitukset ovat huolellisia, usein pehmeitä. Kappaleet ovat melodisia ja lempeitä.
”Viihdelevyillä on hyviä biisejä, jotka olin unohtanut. Nykyään kuulee harvoin hyvin sävellettyä musiikkia”, sanoo Kauko Röyhkä.
”Vanhoilla levyillä on elokuvasävelmiä, joita ovat tehneet sellaiset hemmot kuin Leonard Bernstein, Maurice Jarre ja Michel Legrand. Nuorena uuden aallon räkänokkana halveksin heidän musiikkiaan, mutta nyt kuuntelen ja nostan hattua.”
Röyhkän mukaan uuden albumin tekstit kertovat ”aika paljon siitä, missä tilanteessa olemme nyt”. Teemoiksi valikoituivat muun muassa luonto, usko ja ikääntyminen.
Suklaa-Jeesus -kappale kertoo eronneesta miehestä, joka yrittää löytää uutta tarkoitusta elämälleen: ”Nyt on kuuma päivä / hän sulaa / hän kuolee mun puolesta.”
Röyhkä on kirjoittanut uskontoa käsitteleviä sanoituksia ensimmäisistä levyistä lähtien.
”Raamatussa on paljon viisauksia, joita tykkään lainailla silloin tällöin. Mutta muuten se on fanaatikkojen kirjoittama kirja”, hän sanoo.
”En usko kuolemanjälkeiseen elämään, taivaaseen tai helvettiin. No, helvetti on kyllä olemassa. Tällä hetkellä se on muun muassa Ukrainassa ja Gazassa.”
Ystävysten työnjako on selkeä. Röyhkä säveltää, sanoittaa ja laulaa. Mattila siivilöi esiin sopivat kappaleet, soittaa kitaraa, sovittaa ja tuottaa.
”Levyä suunniteltaessa Kauko lähettää mulle demojaan. Olen kuunnellut niitä vuosien varrella satoja”, Mattila sanoo.
”Vähitellen biiseistä muodostuu mielessäni jonkinlainen kokonaisuus. Löytyy esimerkiksi vallitseva muudi, että ahaa, tästä on tulossa materiaaliltaan vähän lungimpi levy, missä Kauko laulaa aika hiljaa.”
Mattila puuttuu myös Röyhkän teksteihin. Hän pyytää terävöittämään niitä, kyselee aiheista, näkökulmista, henkilöistä ja muusta.
Muutamat uuden levyn kappaleet Mattila näkee suhteessa Röyhkän vanhempiin lauluihin. Matkalla maineeseen -muusikkofantasia on selvästi sukua Kaikki menee hyvin kun olet nuori -biisille. Sinä hymyilit mulle tuntuu jatko-osalta yli 40 vuotta sitten julkaistulle Vakavalle tytölle.
”Tällä levyllä on tärkeää se, mitä Kauko voi laulaa yli 60-vuotiaana. On myös tärkeää, että mä uskon niihin teksteihin. Että ne sopivat meidän yhteiseen stooriin.”
Aina mielipiteet eivät mene yksiin. Mattila piti Voisit edes kerran luvata -laulun sanoitusta ”liian ruikuttavana”. Röyhkä seisoi tekstinsä takana.
”No, onhan se riipaiseva. Se jauhaminen kuvaa parisuhteen jumittunutta tilannetta todentuntuisesti”, Mattila myöntää.
Kauko Röyhkä tekee koko ajan uutta musiikkia. Se on tärkeä henkireikä. Musiikin ansiosta hänen ei ole tarvinnut turvautua terapiaan.
”Voin kertoa kaiken tietokoneen GarageBand-ohjelmalle. Nautin soundeista ja sanoista, jotka menevät yhteen musiikin kanssa. Jos se kaikki saadaan vielä kauniisti levylle, olen onnellinen.”
Korona-aikana Röyhkän keikat loppuivat yhtäkkiä. Se vaikutti toimeentuloon.
Röyhkän ratkaisu oli kekseliäs. Hän alkoi tehdä tilausbiisejä ihmisille: tuhat euroa yksin esitettynä, kaksi tuhatta bändin kanssa.
”Idea osoittautui pieneksi kultakaivokseksi”, Röyhkä kertoo.
”Samalla tajusin, että monet ovat valmiita maksamaan musiikistani. En pitkään aikaan edes tiennyt, onko mulla ylipäätään faneja.”
Tilausbiisien jälkeen syntyi ajatus niin sanotuista sisäpiirialbumeista. Suljetulle ryhmälle tehtyjä levyjä on ilmestynyt kaksi. Kolmas julkaistaan ensi vuonna.
Näitä rockbändin kanssa äänitettyjä levyjä myydään vain Super NFT Society -markkinapaikan kautta. Musiikkia ei voi kuunnella suoratoistopalveluista.
”Rikun kanssa teen pitkälle tuotettua kamaa, mutta tykkään myös perinteisistä bändilevyistä, jotka on vain soitettu hyvällä meiningillä. Tärkeintä on, että kaikessa on jokin idea.”